keskiviikko 11. lokakuuta 2017

PACETRAINING käyntiin Italian Astissa




Ammattiopistossa on alkamassa 3-vuotinen Erasmus+ KA2 hanke PACETRAINING.  Hankkeen aloituskokous järjestetiin Italian Astissa 8. - 11.10.2017.

Mistä kaikki sitten alkoi? 


Hankeidea syntyi viime vuoden EfVET-konferenssissa Valenciassa Espanjassa, jolloin Sirkun (Pellinen) ja Pekan (Pakkala) kanssa tapasimme Matteo Gazzaratan. Hän on Piemonten alueen oppilaitosten kansainvälinen hankekoordinaattori. Hän kertoi Astiagne Colliane ravintola-alan oppilaitoksen perustamasta Albergo Eticosta - hostel, jossa suuri osa henkilökunnasta on kehitysvammaisia. Kiinnostuimme etenkin siitä miten Telma-tasoiset opiskelijat voivat suorittaa tutkinnon tai tutkinnon osia Italiassa ja työllistyvät tämän jälkeen. Tällöin oli myös tietoa siitä, että Myö Hostel, jolla on samanlainen idea, voisi mahdollisesti vuokrata tiloja Ruskeasuon mäeltä.

Partneriryhmä

Partneriryhmä koostuu neljästä eri organisaatiosta KPAOn lisäksi: 
Astiagne Colliane, Asti, Italia - ravintola-alan oppilaitos, jolla  jonkin verran kokemusta kohderyhmän kouluttamisesta erilaisilla kursseilla - ei pysyväisluonteisesti, eikä opetussuunnitelmaan perustuvaa koulutusta
CECE - ammatillisen koulutuksen yhteenliittymä Espanjasta - oppilaitoksia eri puolella maata - eivät ole vielä valinneet osallistuvaa oppilaitosta
Malpils Folkschool, Latvia - pyrkivät parantamaan kohderyhmän asemaa yhteistyössä paikallisen oppilaitoksen kanssa
VHS CHAM saksalainen kolmannen sektorin organisaatio, jolla on kokemusta erityisryhmien kurssittamisesta ja oppimistavoitteiden pilkkomisesta
Lisäksi ostopalveluina hankittavat palvelut: 
Benedetto Vitiello - italialainen professori, jonka erityisalana kognitiivisia haasteita omaavat henkilöt - vastaa hankkeen tutkimuksesta
Michela Vecchio - hankkeen ulkopuolinen arvioija

Hankkeen painopisteet


  • inkluusio mahdollista erityistä tukea tarvitseville VET polku ja sitä kautta työllistyminen (huom. Reformi)
  • kohderyhmänä kaikki erityistä tukea tarvitsevat (kognitiiviset haasteet)
  • henkilöstön koulutus työskentelyyn kohderyhmän kanssa

Hankkeen tavoitteet ja toimenpiteet

Hanke on jaettu neljään eri työpakettiin (Intellectual Output=IO), joista KPAO vastaa etenkin työpaketin 4 toteutumisesta:
 IO1 - luodaan ja pilotoidaan VET-polku erityistä tukea tarvitseville (ehkä yhdistelemällä osia eri tutkinnoista?)(VHS CHAM)
 IO2 - Train the trainers moduuli eo-kohderyhmän kanssa työskenteleville (ASTIGIANE) - 3 paikkaa koulutukseen KPAOlle
 IO3 - viestintästrategia kohderyhmänä työnantajat ja työnantajaliitot, eri sidosryhmät, vammaisjärjestöt jne. (CECE)

 IO4 - tutkitaan VET- polun soveltumista myös muille aloille (KPAO)
Kaikki kumppanit järjestävät yhden kansallisen levitysseminaarin:
 Suomessa joulukuussa 2019 minimi 20 osallistujaa (työnantajat, vammaisjärjestöt, koulutuksen järjestäjät jne. )   ½ päivän seminaari 





Ohjeistuksia projektin toteuttamiseen


Mahdolliset haasteet: 

  • Eri järjestelmien yhteensovittaminen siten, että me toimimme kuitenkin koulutuksen perusteiden mukaisesti.  Selkeästi Suomen järjestelmä on tässä kohtaa kehittynein, koska tarjoamme toisen asteen koulutusta vaativan erityisen tuen kohderyhmälle ja meillä on selkeä normiohjaus siihen liittyen (koulutuksen perusteet).
  • Osallistujien kielitaito - eri maiden projektipäälliköt hallitsevat erinomaisesti englanninkielen, mutta esimerkiksi Italian muiden osallistujien kielitaito oli melko auttavalla tasolla tai lähes olematon --> kaikki kommunikaatio Italian projektipäällikön kautta, joka sitten kääntää muille
  • Sama tilanne lienee Latviassa ja mahdollisesti myös Espanjassa
  • Huom! Eläköön Suomen peruskoulu ja sieltä saatu kielitaito! 
  • Työpakettien jakautuminen siten, että saadaan meidän osaaminen näkyville, koska selkeästi meillä on laajinta osaamista hankkeen tavoitteisiin liittyen.  

Tästä eteenpäin 


Muita huomioita

Sisällä on koko ajan huomattavasti kylmempi kuin ulkona.  Aluehallinto määrittelee milloin julkisia tiloja saa alkaa lämmittämään ja vielä ei ole ilmeisesti sen aika. 

Opetuksesta

Kokkiopiskelijat istuvat rivissä keittiössä, jossa keittiömestari opettaa heitä.  Kaikilla on puhtaanvalkoiset kokkiasut ja suojakengät.  Oppilaitos hankkii varusteet, jotka opiskelijat kuitenkin maksavat itse. Lounas aikaa ensimmäisen vuoden tarjoilijaopiskelijat harjoittelivat  salissa. Opettaja kulki pitkin salia ja opasti kovaäänisesti opiskelijoita (ks. video).  Lounaan oli valmistanut 1. vuoden opiskelijat, jotka siis kaikki olivat aloittaneet vasta muutama viikko sitten.  Isännät pahoittelivat, että tästä syystä ruoka oli tavallista vaatimattomampaa (antipastina pastaa, pääruokana vasikkaa ja herneitä ja jälkiruokana semifreddoa).  

Opiskelijat valitaan oppilaitokseen  jonkinlaisen tutustumisjakson perusteella, jolloin kartoitetaan hakijan motivaatio alaan. Opiskelijat ovat kouluun tullessaan 14-vuotiaita ja opinnot kestävät 3 vuotta. Lisäksi kokkiopiskelijoilla on mahdollisuus opiskella vielä 4. vuosi, jonka jälkeen saavat erillisen diplomin. 

Oppilaitos toimii tiiviissä yhteistyössä paikallisten yrittäjien, kauppakamarin sekä kunnallishallinnon kanssa, jotka tilaavat usein tarjoiluja oppilaitokselta. Tästä näyttivät olevan erityisen ylpeitä. Samoin oppilaitoksessa vierailee säännöllisesti Michelin tason kokkeja, jotka valmistavat illallisen yhdessä opiskelijoiden kanssa ulkopuolisille asiakkaille n. 30 euron hintaan Astin alueen loistavine viineineen.  Chef -vierailut ovat usein alkuviikosta (ma-ti), jolloin Michelin ravintolat ovat kiinni. 

(Olisiko tästä ideaa myös meille - kutsutaan kovan luokan keittiömestareita meille kokkaamaan ja myydään illalliskortteja maksaville asiakkaille).

Lopuksi 

Note to yourself:  Älä koskaan lähde Etelä-Eurooppaan ilman villasukkia ja muista, että noilla leveysasteilla kerrospukeutuminen rulettaa! 

maanantai 9. lokakuuta 2017

Asiantuntijana Turkissa - Taiex Workshop on Vocational Education of Persons with Disabilities, Ankara 7.12.-10.12.2016

Alun perin olin lupautunut osallistumaan TAIEX:in tilaisuuteen kesäkuun 2016 alussa. Se kuitenkin siirrettiin heinäkuulle. Ilmoitin, että en pääse osallistumaan heinäkuussa. Loman aikana sain postia, jossa ilmoitettiin, että tilaisuus on siirretty lokakuuksi. Luin postin liian myöhään, ilmoittautumisaika oli jo mennyt. Seuraavassa viestissä kerrottiin, että tilaisuus on marraskuussa. Olin tuolloin estynyt, mistä ilmoitinkin TAIEX:in edustajalle. Sain uuden ajankohdan: tilaisuus on joulukuussa. Lupauduin osallistumaan ja ajattelin, että tuskinpa tilaisuus toteutuu vieläkään. Kaikki kuitenkin näytti etenevän vääjäämättä kohti toteutumista kunnes kuulin uutisissa, että Turkin EU-jäsenyysneuttelut pantin jäihin. Tämä tapahtui viikkoa ennen tilaisuutta. Odotin jo peruutusilmoitusta, mutta yllätyin, että tällä ei ollutkaan vaikutusta tilaisuuden totetumiselle.

Valmistelin esitystä iltaisin töiden päätteeksi. Deadline oli 30.11. jolloin esitys piti lähtettää käännettäväksi. Itsenäisyyspäivää edeltävä viikonloppu meni vielä esitystä hioessa. Lisäsin kuvia luodakseni positiivista Suomi-kuvaa.

Matka alkoi itsenäisyyspäivänä. Lentokentällä kuulin iloisen tervehdyksen: Entinen kokki-opiskelijamme oli juuri lopettanut työpäivänsä ja lähdössä kotiin. Hän oli työllistynyt alan töihin lentokentän kahvilaan. Työn katkaisee asepalvelus tammikuussa, mutta luvassa on jatkoa samassa työpaikassa.

Matkustin Turkish Airlinesilla. Koneessa kuulutettiin: Ladys and Gentemen and Dear Children! Dear Children, miten huomaavaista! Tämä pitäisi ottaa tavaksi myös Suomessa. Puhuin siitä seminaarin osanottajille. Heille se taisi olla niin jokapäiväistä, että ihmettelivät sitä miksi minä koin sen niin kauniina eleenä.

Matka sujui hyvin, vieruskaveri, 27 vuotta Suomessa asunut turkkilaisrouva oli matkalla Ankaraan serkkunsa kihlajaisiin. Matkasimme yhdessä Ankaraan. Hänen neljästä lapsestaan kaksi oli muuttanut Turkkiin. Tytär opiskelee opettajaksi Ankarassa, poika on töissä Istanbulissa. Kaksi lasta asuvat vanhempiensa kanssa Suomessa.

Seminaaripäivä 7.12.2016 Puheenvuorot

Ennen seminaaria kuulin, että eräs suomalainen odottaa minua. Anders Lönnqvist oli tullut kuuntelemaan seminaarin alkkua ja halusi vaihtaa pari sanaa. Hän on aloittanut uransa opettajana ja siirtynyt projektitöihin. Tällä hetkellä hän
Team Leader,

"Technical Assistance for Students Learning about the EU Common Values, Fundamental Rights and Policies"
Seminaarin osallistujat olivat ajoissa paikalla. Meille jaettiin nimilaput ja minä sain paikan salin etuosasta, jossa istuin Ertan Govin, Turkin opetusministeriön edustajan; Lida Kitan, Euroopan koulutussäätiön edustajan sekä Edgar Figueiras Pereiran, joka työskentelee portugalilaisessa Cercica nimisessä ammatillisessa erityisoppilaitoksessa, kanssa.


Euroopan koulutussäätiö (ETF) on Euroopan unionin virasto. Se tukee EU:n naapurimaita – kumppanimaita – uudistamaan ammatillisia opetus- ja koulutusjärjestelmiään elinikäisen oppimisen näkökulmasta. Toiminnan rahoittaa EU. Tavoitteena on maksimoida koulutusinvestoinnit kumppanimaissa EU:n ulkosuhdepolitiikan mukaisesti. Tavoitteena on edistää pitkällä aikavälillä sosiaalista ja taloudellista kehitystä sekä vakautta EU:n naapurimassa.
http://www.etf.europa.eu/web.nsf/pages/ETF-FI
http://www.cercica.pt/

Seminaari alkoi Turkin kansallislaululla. Kaikki seisoivat ja suurin osa lauloi mukana. Tervehdyssanat lausuivat Celil Güngör ja Ahmet Emre Bilgili Turkin opetusministeriöstä sekä Mehmet Caner Demir Turkin EU:hun liittymistä tukevasta delegaatiosta. Avauspuheenvuoroissa toivottiin Workshopilta ideoiden vaihtoa niin, että kaikki osapuolet oppivat toisiltaan. Korostettiin vammaisten oikeutta mm. valita koulutus, joka heitä kiinnostaa ja tavoitetta kehittää koulutuspalveluita.

Seyfettin Toraman Erityisopetuksen osastolta korosti inkluusion merkitystä. On tärkeää, ettö opiskelijoilla on mahdollisuus päästä opiskelemaan lähikouluun. Lainsäädännön avulla Turkissa on voitu mahdollistaa joidenkin vammaisryhmien osallisuus koulutuksiin, jotka ennen ovat olleet heiltä suljettuna. Tavoitteena on lisätä yleisten oppilaitosten henkilökunnalle koulutusta erityisopetuksesta.

Mehmet Aslan Työvoimatoimistosta kertoi Turkkilaisesta järjestelmästä työllistää erityisryhmiä. Tietyn kokoisten yritysten on työllistettävä erityistä tukea tarvitsevia työntekijöitä, muuten he joutuvat maksamaan sakkoa. Osa työnantajista maksaa mieluummin sakon, minkä johdosta valtio aikoo kiristää toimenpiteitä näiden yritysten suhteen.

Vammaisia henkilöitä on kurssitettu yrittäjyyteen. Kurssin jälkeen heille on maksetaan yritystukea vuoden ajan, jonka jälkeen heidän on kyettävä tulemaan toimeen yrityksen tuotoilla. Näin on saatu syntymään mm. hunajantuotantoa ja leipomoita.

Osallistujat syttyivät välillä kriittiseen ajatustenvaihtoon. Välillä kuulosti siltä, että ministeriö on kaukana käytännön toimijoiden arjesta.

Oma puheenvuoroni oli lounaan jälkeen. Aiheenani oli Identification of Vocational Standards of Individuals with Special Needs in Europe. Jälkeenpäin jäin itsekriittisenä miettimään kaikkea mitä oikeastaan olisi pitä sanoa ja mikä oli esityksessäni turhaa. Mutta on aika vaikea etukäteen arvata mistä kaikesta kuulijat ovat todella kiinnostuneita.

Minun jälkeeni esitteli EU:n järjestelmää.

Keskiviikon viimeisenä esiintyjänä oli edustaja, joka puheenvuorossaan.

Seminaaripäivät 8.12.-9.12.2016 Workshop

Workshopeissa osallistujat oli sijoitettu kolmeen eri ryhmään, samoit meidät, jotka kerroimme keskiviikkona EU:n käytännöistä. Olin valinnut ryhmäkseni lievästi vammaiset, koska työurani aikana olen tehnyt eniten töitä tämän ryhmän kanssa. Ryhmät kuitenkin muodostettiin jollain muulla tavalla kuin toivomusten mukaan, joten pääsin vaikeasti vammaisten ryhmään ja jouduin käyttämään koko kapasitettini esitellessäni Telma-tietämystäni ryhmäläisille. Joku muu Keskuspuistosta olisi varmaan ollut tässä ryhmässä minua viisaampi. Kaikki eivät olleet sijoitteluunsa tyytyväisiä ja heidän sallittiin vaihtaa ryhmää.
 

Myös Workshopit alkoivat ajallaan. Lähes kaikki olivat ajoissa paikoillaan ja ryhmämme vetäjä piti huolen, että tauolle ei menty etuajassa, päin vastoin, tauot jäivät aina aikataulua lyhyemmiksi.

Turkissa ei ole Telman kaltaista koulutusta ja vaikutti siltä, että kuulijat olivat aiheesta kiinnostuneita. Heillä oli toivomus saada lisätietoja asiasta ja mahdollisesta vierailustakin Suomeen oli puhetta. Puheenvuoroista kävi ilmi, että opetussuunnitelmat painottavat ammatillisten taitojen opiskelua ja opettajat ovat turhautuneita, koska opiskelijoilta puuttuu oman elämän hallinnan taidot. He toivoivat, että opetussuunnitelmat mahdollistaisivat tämän.

Erityiskoulujen hallinto ja opettajat painiskelevat osittain erilaisten ongelmien kanssa kuin me Suomessa. Koulukuljetuksista riitti pitkään keskustelua: kuljetukset hoidetaan bussilla ja niiden ajankohdat määrää kunta. Opiskelijat eivät voi osallistua iltapäivän myöhäisille tunneille tai oppilaitoksen iltaisin järjestämään harrastustoimintaan kun bussi lähtee tasan 14.30.

Opettajia on vaikea saada palkattua. Erityisesti autisteille on vaikea saada opettajia, jotka myös pysyisivät työssään. Ryhmän jäsenet kertoivat, että vaikeavammaisten opiskelijoiden erityisopettajien palkat ovat yleisten oppilaitosten palkkoja huonommat.

Erään koulun opettaja 

Oli keskustelua siitä, että tarvitaan apua ryhmiin. Jos ryhmää ohjaa ainoastaan opettaja, syntyy vaaratilanteita ja ongelmia kun ryhmä, jossa on paljon käytöshäiriöitä jää yksin jos yksi opiskelija tarvitsee opettajan apua vessakäynnillä. Keskusteltiin myös siitä, että opettajille ei välttämättä ole selvää mikä tehtävänjako luokassa on kun siellä on toinen aikuinen apuna. Opettajat voivat ajatella ohjaajan tehtävän olevan palvella opettajaa.

Ongelmaksi koettiin se, että kun tulevat opiskelijat saavat diagnoosin, heille samalla päätetään koulu, joissa he jatkavat opiskelua peruskoulun jälkeen. Opettajat kertoivat, että koulun vaihto ei onnistu. Jos arvio opiskelijan vamman asteesta on väärä, hän voi joutua tasoltaan väärään opetukseen. Opettajat voivat pyytää uudelleenarviointia, mutta Arviointikeskuksen työntekijät saattavat pitää pyyntöä loukkauksena heidän ammattitaitoaan kohtaan, eivätkä suostu muuttamaan arviointia. Arviointikeskuksen työntekijöiden ammattitaitoa myös arvosteltiin. Heillä ei välttämättä ole kokemusta erityisopiskelijoista eikä tietoa kouluista, joihin heidän arvionsa perusteella opiskelijat ohjautuvat.

Opetus tapahtuu yleensä moduleissa. Moduliopetus tapahtuu kahdella eri tavalla: joko niin, että kun on suorittanut yhden modulin, voi siirtyä vaativampaan tai niin, että on rinnakkkaisia moduleita, jolloin suoritusjärjetyksellä

Perjantain workshoptyöskentelyn loppuyhteenvedon lounaan jälkeistä alkamisaikaa piti siirtää puoli tuntia myöhemmäksi, koska suuri osa osallistujista halusi osallistua perjantain rukoukseen.

Yhteenvedon puheenvuoroissa todettiin, että kolmessa päivässä ei päästy kuin raapaisemaan pintaa. Osallistujilla on paljon tieta asioista, tietoa epäkohdista. Yhteistyötä on lisättävä käytännön toimijoiden ja hallinnon välillä, hyviä käytänteitä on jaettava ja levitettävä. Erityiskoulun rehtori esitti puheenvuorossaan, että erityisopettajien palkkoja nostettava, erityisopetus ei saa olla säästökohteena.

Kouluissa tarvitaan apua, opettajat eivät yksinään pärjää ryhmän kanssa. Tarvitaan koulutettuja ohjaajia ja opettajia samanaikaisopettajiksi.

Opiskelijoita tulisi voida arvioida myös koulussa, ei ainoastaan Arviointikeskuksissa. Arvioinnin tulisi myös alkaa aiemmin. Arvioinnin tulisi alkaa jo peruskoulussa.

Olisi hyvä perustaa opettajille keskustelualustoja, joissa hyviä käytänteitä voidaan jakaa ja kehittää. Tämä voisi olla yliopistojen asia, ei niinkään ministeriön.

Perheille pitäisi olla ohjausta niin, että he ymmärtävät paremmin lastensa erityispiirteitä, voivat tukea heitä kotona, pystyvät kommunikoimaan heidän kanssaan (esim. pakollisella viittomakielenkurssilla vanhemmille) ja ymmärtävät koulutuksen tavoitteet.

Vielä kahvitauon jälkeen kirjattiin seminaarin loppujulistus
- Työvoimatoimistojen tehtävä työanalyysejä yrityksiin, joissa huomioidaan vammaisten tarpeet.
- Yliopistojen on järjestettävä kaikille yliopistoopiskelijoille (erityisesti opettajaopinnoisaa oleville) on oltava pakollisia erityisopetuksen kursseja, koska ollaan menossa integraatiota kohti, kaikkien on osattava toimia erityisopiskelijoiden kanssa. Olisi hyvä, että näitä kursseja voitaisiin integroida kaikkien aineopintojen yhteyteen. Esimerkiksi arkkitehtien on ymmärrettävä erityisryhmien tarpeet.
- Yliopiston on kehitettävä nettiin alusta opettajille, jossa voidaan julkaista ja kehittää hyviä käytänteitä.
- Yegitek Nykyisille opettajille olisi järjestettävä erityisopetuksen koulutusta.
- Belediye Peruskoulujen kirjojen olisi oltava esteettömämpiä. Niissä olisi oltava kuvia.
- Terveydenhuollossa vammaisten lasten lääkärit vaihtuvat jatkuvasti. Olisi tärkeää, että mm. autisteilla olisi omalääkärit.
- Sosiaaliviraston tulisi muuttaa järjestelmää niin, että erityisryhmien tuki ja palkka tulisi tulla suoraan heidän omille tileilleen, eikä palkka mene perheen tilille.
- Valtio voisi maksaa osan opiskelijan palkasta, tai antaa tukea työnantajalle.
- Kuuroille tulisi olla viittomakielisiä terapeutteja. Esimerkiksi Istanbulissa on ainoastaan yksi viittova psykologi.

Ilahduin siitä, että Suomalaiseen malliin viitattiin useamman kerran puheenvuoroissa, mikä kertoo siitä, että osallistujat olivat osanneet poimia esityksestäni asioita, joita he pitivät hyvinä ja arvelivat voivan toimia myös turkkilaisissa erityisoppilaitoksissa. Tuntui, että matkani täytti tarkoituksensa. Halua tulla tutustumaan koulutukseen ja ajatuksia opiskleijavaihtoon myös heräsi. Nyt jään odottelemaan postia Turkista :)



keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Ambassador, Ambulante Guidance ja muita keinoja opiskelijoiden tukemiseen – Mitä jäi reppuuni Yhdessä koulutustakuuseen -hankkeen opintomatkalta Hollantiin 9. – 11.11.2016






Mitä mainioin ryhmämme: Anu Heinonen, Uudenmaan liitto; Anneli Manninen, Keuda; Tiina Mäki-Gaez, Validia; Sanna Puranen, Avi; Merja Ekqvist, Avi; Katja Winogradow, Perho; blogin kirjoittaja; Suvi Kytöharju, Vantaan kaupunki; Kati Jokela, Luksia ja Anja Leino, Porvoon ammattiopisto. Kuva: Anu Heinonen


Hankkeen projektipäällikkö Anu Heinonen oli valmistellut huolellisesti matkaohjelmamme. Jo lentokoneeseen saimme opiskelumateriaalia, jotta hahmottaisimme Suomen ja Hollannin koulutusjärjestelmien eroavaisuudet. Tämän tarpeellisuus tulikin useaan kertaan todettua.

Euroopan pisin oppivelvollisuus

Hollantilaislapsen peruskoulu alkaa 4-vuotiaana ja päättyy 12-vuotiaana. Peruskoulun päättyessä kahdeksannen luokan loppupuolella opettaja arvioi oppilaan koulumenestystä, hänen käyttäytymistään ja motivaatiotaan opiskeluun. Opettajan arvion perusteella oppilas valitaan hänen kykyjensä ja taitojensa mukaiseen alemman toisen asteen koulutukseen. Kun koulu on päättymässä oppilas tekee tasotestin (Cito-test), jossa viikon aikana noin 300 kysymyksen avulla mitataan mm. oppilaan kielitaitoa ja matemaattista osaamista. Mikäli Cito-testin tulos on opettajan arviota parempi, on oppilaalla mahdollisuus päästä parempitasoiseen oppilaitokseen.

Alempi toisen asteen koulutus voi kestää neljästä kuuteen vuotta. Osa koulutuksesta (vmbo) tähtää ammatillisiin opintoihin (mbo), osa (havo) ammattikorkeakouluun (hbo) ja osa (vwo) yliopistoon. Oppivelvollisuus päättyy 18-vuotiaana tai aiemmin jos opinnot tätä ennen on suoritettuna.
Opiskelijoille, jotka eivät kykene lisätuenkaan avulla selviytymään ammatillisia opintoja on käytännönläheistä työelämään valmentavaa toimintaa. Opiskelu erityiskoulussa on myös mahdollista.



Hollannin koulutusjärjestelmä


 Koulu vastuussa opiskelijan koulunkäynnistä

Uusi koululaki vuodelta 2015 velvoittaa koulut huolehtimaan opiskelijoistaan. Opiskelijoiden poissaolot vaikuttavat suoraan oppilaitoksen rahoitukseen ja siksi tukitoimia ja –henkilöstöä on lisätty ja erilaisia projekteja uusien tukimuotojen kehittämiseksi on jokaisessa oppilaitoksessa meneillään.

Opettajat täyttävät päivittäin poissaolo-ohjelmaan tiedot opiskelijan poissaoloista. Jos oppilaitoksen toimenpiteet poissaolojen estämiseksi eivät riitä, ottaa kunnan työntekijä (Truancy officer) yhteyttä kotiin.  Mikäli neljän viikon aikana kertyy 16 tuntia luvattomia poissaoloja saa opiskelija virallisen varoituksen tai sakkoja. Samainen virkailija tekee myös tarvittaessa kotikäyntejä. Jos opiskelijan poissaolot johtuvat vanhempien päihteiden käytöstä vanhemmat määrätään hoitoon.


Sopimus koulutuksesta

Opiskelija tai alle 18-vuotiaan opiskelijan huoltaja tekee koulun kanssa syksyllä sopimuksen koulutuksesta. Koulu saa rahoituksensa näistä sopimuksista ja koululla on syksyisin kiire saada laskentapäivään mennessä nimet papereihin. Isäntämme kertoivat, että palailu lomilta kouluun sujuu välillä hitaasti ja kun aikaa sopimusten solmimiseen on ainoastaan kuukausi niin kiirettä pitää kun opiskelijoita ja heidän huoltajiaan yritetään tavoitella. Toisaalta vanhempien allekirjoitus sopimuksessa sitouttaa heidät huolehtimaan siitä, että opiskelija käy koulua.

Taitojen mukaista koulutusta

Amsterdamissa henkilö, jolla ei taitojensa puolesta ole edellytyksiä selviytyä ammatillisessa koulutuksessa tai työelämässä, ohjataan harjoittelemaan työtaitoja esimerkiksi keittiöpajaan. Näin hänelle voidaan tarjota opetusta työelämän pelisääntöihin. Mikäli mikään ammatillinen opiskelu ei suju, ohjataan hänet Keep-them-busy -ohjelmaan, joka on yksilöllinen vuoden mittainen aika, jolta ajalta hänelle maksetaan sosiaalietuuksia jos hän osallistuu sovittuihin aktiviteetteihin, kuten esimerkiksi vapaaehtoistoimintaan.

 Opiskelijataidetta, Rijn Ijssel. Kuva: Sirpa Komsi
Amsterdamin Ohjaamo

Youth Centerit vaikuttavat toimintatapojensa puolesta olleen Suomen Ohjaamoiden esikuvia. Ne ovat yhden luukun periaatteella toimivia tukipisteitä, jotka pyrkivät löytämään nuorille opiskelu- ja työpaikkoja sekä auttamaan kaikissa mahdollisissa ongelmissa. Heidän virkailijansa tekevät ihan konkreettista etsivää nuorisotyötä siltojen alla asunnottomien, tukien ulkopuolelle jääneiden nuorten parissa. Osallisuuslain mukaan ilman tutkintoa oleva 23 - 27 vuotias nuori jää sosiaalitukien ulkopuolelle. Ohjaamot tekevät yhteistyötä vapaaehtoisjärjestöjen ja Pelastusarmeijan kanssa, joka auttaa nuoria asuntoasioissa.


Kuva: Sirpa Komsi
 

85 % / 15 %  / 5 %
Rijn Ijsselissä, joka on Arnhemissa sijaitseva 12 500 opiskelijan monialainen ammatillinen oppilaitos, on tehty huomio, että 85 % opiskelijoista selviää ilman sen kummempia tukitoimia, 15 % selviytyy kevyellä tuella ja 5 % tarvitsee suurta tukea. Eniten tukea tarvitsevat pyritään tunnistamaan nivelvaiheyhteistyön avulla siirtymävaiheessa tai välittömästi sen jälkeen, jolloin tukitoimet voidaan aloittaa heti opintojen alettua. He kertoivat, että tavoitteena on laajentaa tuki koskemaan myös vähäistä tukea tarvitsevia opiskelijoita.

Ruokasali, Rijn Ijssel. Kuva: Sirpa Komsi


Every school has to adapt the education to every student. Lisa Harms, Rijn Ijssel, Arnhem

Rijn Ijsselissä asuu paljon maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita, opiskelijat edustavat taustaltaan  yhteensä 109 eri kansallisuutta, joista suurimpana ryhmänä ovat turkkilaiset. Koulussa painotetaan kulttuurien tuntemuksen tärkeyttä ja opettajien koulutuksessa tähän on panostettu palkkaamalla maahanmuuttajataustaisia henkilöitä kertomaan miten eri tilanteita ja opiskelijoiden käyttäytymistä pitäisi tulkita. Opettajia on lähetetty opintomatkalle Turkkiin oppimaan tapakulttuuria käytännössä. Ylipäätään kuulosti siltä, että koulut huolehtivat varsin itsenäisesti opettajien koulutuksesta. Opettajia kannustetaan myös taloudellisella tuella hakeutumaan itse koulutuksiin ja hankkimaan näin lisäpätevyyttä.
 


Opiskelijat valmistelemassa lounassämpylöitä ja tuoremehua, Rijn Ijssel. Kuva: Sirpa Komsi 



Mitä enemmän opettajalla aikaa opiskelijoille sitä vähemmän keskeyttämisiä. – Luisa Prando, ROC van Amsterdam, Hoofddorp

ROC van Amsterdamin Hoofddropin yksikössä koulutetaan lentokenttätyöntekijöitä ja lentoemäntiä. Tutustumiskohteeksi koulu valikoitui siksi, että sillä on yhteistyötä Ravintolakoulu Perhon kanssa. Tällä hetkellä he tukevat kahden Perhon opiskelija työssäoppimista Hollannissa. Luisa Prando kertoi, että heillä opettajat käyvät säännöllisesti n. 20 minuutin mittaisia henkilökohtaisia keskusteluja opiskelijoiden kanssa. Plus Coach käy opiskelijan kanssa läpi lähinnä uraan liittyviä keskusteluita, oppilaitoksen opiskeluhuoltohenkilöstö auttaa mm. terveydellisissä ja raha-asioihin liittyvissä pulmissa. Tarjolla on myös kunnalliset palvelut jos tarvitaan laajempia terveyteen tai  sosiaalihuoltoon liittyviä palveluita.


Euroopan suurin luokkahuone, ROC Amsterdam Hoofddrop. Kuva Sirpa Komsi



Nova Collegen Valma

Nova Collegessa Hoofddropissa on kaksi vuotta toiminut ryhmä, johon sijoittuvat ensisijassa väärän alan valinneet opiskelijat sekä erityistukea tarvitsevat, joiden diagnoosina on autismi, adhd, add ja tunne-elämän vaikeudet. Opetussunnitelma sisältää mm. hollannin kieltä, englantia ja matematiikkaa sekä sosiaalisten taitojen opetusta. Koska henkilöstöä on yleisiä ryhmiä enemmän (4 henkeä 20 - 30 opiskelijaa kohden) on mahdollista antaa opiskelijoille enemmän huomiota. Koulutuksen tavoitteena on löytää opiskelijoille sopiva opiskeluala sekä saada heidät 20 viikon koulutuksen aikana  ammatillisiin opintoihin. Tarvittaessa koulutuksen pituus voidaan tuplata.

Dementiakodissa järjestetyn hoiva-alan aikuiskoulutuksen opettajat, Nova College, Hoogddorp. Kuva: Sirpa Komsi

Opinnot aloitetaan asioilla, jotka ovat opiskelijalle jo tuttuja. Näin he kokevat osaavansa jo paljon, saavat itsevarmuutta ja heidän pelkonsa ja huolensa siitä, että he eivät opi hälvenee. Vähitellen osaamista syvennetään ja ammattiin liittyville työtehtäville annetaan teoreettisempi viitekehys. Vailla ammattitaitoa oleville aikuisille järjestetyissä hoiva-alan työpainotteisissa opinnoissa opettavat opettajat, Nova College, Hoogddorp 



Mitä muuta jäi reppuun?

Hollantilaiset ammatilliset koulut ovat suuria ja monialaisia. Noin kymmenen vuotta sitten toteutettiin reformi, jolloin useita alueellisia kouluja liitettiin yhteen. Oppilaitokset ovat tuhansien opiskelijoiden kouluja jakautuneena useisiin yksiköihin. Haastattelemiemme henkilöiden vastauksista jäi sellainen vaikutelma, että edelleen osittain tehdään "niin kuin ennenkin" ja yhtenäistä toimintakulttuuria on ollut haastavaa luoda.

Opettajien pätevyysvaatimukset vaikuttavat olevan huomattavasti vaatimattomammat kuin meillä. Opettajan peruskoulutus voi ilmeisesti olla mikä tahansa. Pätevöitymiskoulutus järjestetään usein oppilaitoksen omasta toimesta. Tätä taustaa vasten ryhmäämme puhutti kovasti opettajan antaman lausunnon vahva vaikutus kun peruskoulusta sijoitellaan oppilaat alempiin toisen asteen kouluihin. Myös Cito-testi mietitytti. Entä jos silloin juuri sairastaa ja siksi testitulos on huono?

Oppilaitokset on saatu lainsäädännön keinoin ottamaan entistä suurempi vastuu opiskelijoista ja seuraamaan tarkasti heidän osallistumistaan koulutukseen ja etenemistään kohti tutkintoa. Meille esitettyjen tilastojen valossa tässä on myös onnistuttu. Erilaisia tukitoimia on kehitetty paljon. ja monen tyyppisiin tehtäviin on palkattu henkilökuntaa, mm. vihanhallintaan.


Oppilaitokset pitävät isoja messutyyppisiä Avointen ovien päiviä, jolloin vanhemmat ja opiskelijat valitsevat jatkokoulutuspaikkoja. Kuva: Sirpa Komsi


Mutta entäs Ambassador ja Ambulant Guide?

Ambassador on ammatillisessa oppilaitoksessa työskentelevä henkilö, joka tekee nivelvaiheyhteistyötä alemman toisen asteen oppilaitosten kanssa. Rijn Ijsselissä Ambassadorina toimii Lisa Harms. Hänellä on kahdeksan yhteistyöoppilaitosta, joista tiiviimmin hän on yhteydessä Maarten van Rossemin kouluun, josta siirtyvillä opiskelijoilla on paljon erityisen tuen tarvetta. 

Ambulant Guide on Rijn Ijsselissä erityisopettaja, joka siirtyy aina sinne, missä lisäopetus on tarpeen. Vähän kuin Ambulanssiope.





Illallinen entisellä ruumishuoneella
Ensimmäisenä matkailtana kävimme yhteisellä illallisella 300 kynttilän valossa entisessä kaupunginporttina ja ruumishuoneena toimineessa rakennuksessa. Täällä Rembrant maalasi yhden kuuluisista teoksistaan.

Ravintola - Kahvlila Café in de Waag. Kuva: Anu Heinonen

Tohtorin Tulpin anatomian luento, Rembrandt, 1632 on maalattu entisellä ruumishuoneella, jossa nykyisin toimii ravintola Restaurant – Café in de Waagissa. Kuva: César Kuyper


sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Essen 14.-17.11.2016


-Mervi Rantanen-


Vierailin Saksassa Be Prepared -hankkeen kautta kolmessa eri oppilaitoksessa. Essenissä tutustuin kuulovammaisille suunnattuun oppilaitokseen RWB (Rheinisch-Westfälisches Berufskolleg) ja  Robert-Schmidt-Berufskolleg, joka on erikoistunut kaupan ja hallinnon koulutukseen. Dortmundissa vierailin Leopold-Hoesch-Berufskolleg, joka on tekniikan alan oppilaitos.

Be prepared -hankkeen tavoitteena on koota koulutuksenjärjestäjien kokemuksia kansainväliseen vaihtoon lähtevien opiskelijoiden kohtaamista ongelmista ja haasteista sekä niihin löydettyjä ratkaisumalleja ja hyviä käytänteitä.
Hankkeessa kootaan koulutuksenjärjestäjien kokemuksien pohjalta tapauskuvauksia ja esimerkkejä haastavista tilanteista sekä kehitetään ja kuvataan niiden ratkaisuksi löydettyjä toimintamalleja. Lisäksi hankkeessa kartoitetaan myös toimijoiden kokemuksia, aineistoja ja ohjeita vaihtojaksoihin liittyen.

Matkallani oli myös toinen tavoite. Kartoitin samalla, voisiko Keskuspuiston ammattiopisto aloittaa kansainvälisen yhteistyön näiden oppilaitosten kanssa. Monella eri tavalla toteutetut opiskelijavaihdot ympäri Eurooppaa ovat hienoja kokemuksia eri ammattialoja opiskeleville nuorille. Saksassa meillä ei ole tällä hetkellä yhteistyöoppilaitoksia.

Keskustelin hankkeen aiheesta sekä kansainvälisistä vaihdoista vastaavien opettajien että vaihdossa olleiden opiskelijoiden kanssa. Kaikki opettajat olivat olleet myös vaihtomatkoilla osan aikaa tukihenkilöinä. Lyhyenä yhteenvetona voin todeta, että mitään suuria ongelmia ei näiden oppilaitosten opiskelijoilla ole ollut ulkomaan vaihtojaksojen aikana. Tähän on vaikuttanut se, että ulkomaille vaihtoon pääsevät opiskelijat valitaan huolella ja heille järjestetään valmennusjaksot ennen vaihdon alkamista.
Joillakin opiskelijoilla ensimmäinen ulkomaan matka aiheutti koti-ikävää, rahat saattoivat loppua kesken, luvatut Wi-Fi –yhteydet eivät toimineet. Yksi opiskelija oli kadonnut lompakon, jossa oli ollut kaikki rahat ja pankki- ja henkilöllisyyskortit. Tässä tapauksessa ”loppu hyvin, kaikki hyvin” eli lompakon löytänyt henkilö oli ollut rehellinen ja palauttanut sen koskemattomana. Eräs opettaja kertoi, että monta vuotta sitten oli opiskelija ryöstetty keskellä kirkasta päivää. Häneltä oli viety käsistä kannettava tietokone laukkuineen. Alkoholi ei ole aiheuttanut suuria ongelmia opiskelijoiden vapaa-ajallakaan, mutta yhdessä tapauksessa opiskelija oli löytänyt aamulla itsensä väärästä kaupungista, eikä hänellä ollut heti muistikuvaa, miten oli sinne joutunut. 

Oppilaitoksissa on ollut hyvin erilaisia tapoja toteuttaa ulkomaanvaihtojaksoja. Jaksojen pituus vaihtelee kohteen ja alan mukaan. Tässä on muutama esimerkki. Ulkomaanvaihto on voinut olla työssäoppimista samoissa työpaikoissa paikallisten opiskelijoiden kanssa. Nämä vaihdot ovat kestäneet yleensä kolme viikkoa ja kerralla on ollut 2-3 opiskelijaa.  Opettaja käy vierailemassa opiskelijoiden luona, mutta ei ole ollut koko aikaa paikalla. Paikalliset opettajat ottavat ns. vetovastuun näistä opiskelijoista siksi ajaksi. 
Toinen tapa on ollut, että yhteistyöoppilaitosten kanssa on sovittu yhteinen projekti, johon jokainen tekee valmisteluja ja toteutus tapahtuu sovitussa maassa ryhmän kanssa. Ryhmässä on 8-10 opiskelijaa ja 2-3 opettajaa. Vaihtojakso on noin yhden viikon mittainen. Erityisesti RWB (Rheinisch-Westfälisches Berufskolleg) haluaisi aloittaa yhteisen EU-projektin Keskuspuisto ammattiopiston kanssa.

Essenin alue on perinteistä teollisuusaluetta. Siellä on toiminut hiilikaivos, joka suljettiin 1986. Se on Bauhaus-arkkitehtuurillaan valittu UNESCOn maailmanperintökohteeksi ja nykyään se toimii museona ja on erilaisten tapahtumien järjestämispaikkana. Nykyään Esseniä voidaan kutsua palvelu-, tiede-, design- ja lääketiedekaupungiksi.
Nähtävyyksiin kuuluvat mm. Alfred Kruppin rakennuttama Villa Hügel ja Zeche und Kokerei Zollverein. Tunnettu on myös RWE AG:n rakennus kaupungin keskustassa, joka on Ruhrin alueen korkein rakennus. Essenissä on 1300-luvun katedraali, jossa on keisari Otto III:n kruunu ja yksi maailman vanhimmista Neitsyt Marian patsaista. Vuonna 1988 valmistuneen Essenin oopperatalon suunnitteli Alvar Aalto vuonna 1959.

Ostosten tekomahdollisuudet ovat hyvät.  Essenissä on paljon kauppoja sekä suuri tavaratalo Limbecker Platz. Saksassa hintataso on Suomeen verrattuna edullinen. Tuottesta riippuen 15–25 %. Varsinkin ruoka on paljon edullisempaa.

Linkkejä:
http://www.lhb-do.de/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Essen


RWB:n rehtorin tapaaminen yhdessä oppilaitoksen kv-koordinaattoreiden Julian ja Barbaran kanssa.
RWB:n opettajien huone.
Rappukäytävän väriloistoa.
RWB:n rakennus syksyisessä maisemassa.


Opiskelijat esittelivät töitään. He kaikki ovat töissä ja tulevat vuoden aikana kaksi kertaa 7 viikon jaksolle oppilaitokseen.
Robert-Schmidt-Berufskolleg, Essen
Yritysesittelyjen oppitunnilla. Opiskelijat esittelivät toisilleen omat työpaikkansa, missä työskentelevät 3 kertaa viikossa ja myös iltaisin kahden koulupäivän jälkeen.
Dortmundin joulutorin kuusi oli koottu useasta pikku kuusesta!
Leopold-Hoesch-Berufskolleg, Dortmund
Lyhyt tapaaminen rehtorin kanssa. Mukana Barbara RWB:stä ja LHB:n kv-koordinaattori Susanne
Tekniikan alan oppilaitoksessa on paljon erilaisia teknisiä laitteita ;)
LHB:ssä opiskelee noin 2000 poikaa ja 50 tyttöä!
Osallistuimme englanninkielen tunnille, missä opiskelijat pohtivat englanniksi lukemansa kirjan sisältöä.
Metsästäjän leikkeellä oli kokoa. Tässä voi miettiä, miten ravinto-opillinen lautasmalli toimii! Tässä mallissa puolet oli pelkkää lihaa!
Flammkuchen eli liekkipiirakka on pizzan kaltainen, yksinkertainen avopiirakka.

Omenastruudeli eli Apfelstudel on alun perin itävaltalainen leivos. Yleinen kaikilla saksankielisillä alueilla.
Hiilikaivosmuseo "Ruhr Museum"


Joulumarkkinat avautuivat 17.11.16. Teemana on aina jokin eurooppalainen maa. Tänä vuonna se oli Tanska.
Joulumarkkinoiden ajan kaupungissa on paljon väriloistoa.
Tyypillinen joulupipari!
Essenin joulukuusi oli aito puu!