sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Jouluinen viikko Ranskassa

Olin opettajien työelämäjaksolla Lyonissa Ranskassa 3.12.-9.12.2017. Viikon mittaisen jakson ajan tutustuin ravintola La Salle Mangerin toimintaan. La Salle Mangerin taustalla on organisaatio nimeltä Apprentis D'Auteuil. Lyonissa organisaatio tarjoaa 15 nuorelle mahdollisuuden päästä kokin tai tarjoilijan ammattiin. Mahtava mahdollisuus nuorelle, jolla on kaikenlaisia sosiaalisia ongelmia taustalla ja opiskelu normaalissa koulussa ei ole sujunut. Varsinaista oppimisen vaikeutta ei näillä nuorilla ole, työ sujuu joutuisasti ja he ovat ahkeria ja motivoituneita. Hyvä motivaattori on työpaikka, sillä koulutukseen pääsee vain, jos joku organisaation yhteystyöyrityksistä palkkaa nuoren jakson jälkeen.



Ravintolakeittiön päivä alkoi klo 8.30, jolloin opiskelijat aloittivat päivän. Chef Roman teki työnjaon siten, että 1-2 opiskelijaa aloittivat jälkiruoan valmistuksen, 1-2 opiskelijaa aloittivat alkuruoan valmistuksen ja 2 opiskelijaa aloittivat lämpimän ruoan valmistuksen. Yksi opiskelijoista toimi päivän chefinä. Lisäksi valmisteltiin jo seuraavaa päivää, jos ehdittiin. Noin klo 11 alkoi puolen tunnin ruokatauko, jolloin koko henkilökunta söi yhdessä. Klo 11.30 käytiin yhdessä päivän menu, jolloin annokset käytiin tarkasti läpi. Malliannokset oli tehty valmiiksi ja niitä tarkasteltiin. Tässä puolen tunnin tuokiossa käytiin raaka-aineisiin ja valmistusmenetelmiin liittyviä asioita yhdessä läpi. Mainio opetustuokio siis! Klo 12 ravintolan kaksituntinen lounastarjoilu alkoi. Asiakasmäärä vaihteli 20-35 välillä. Klo 14 jälkeen opiskelijat siivosivat keittiön. Yhtenä päivänä viikossa oli tämän jälkeen vielä kahden tunnin teoriaosuus.








Keskuspuiston ammattiopiston kokkiopiskelijoille kahden viikon jakso tässä paikassa on varmasti antoisa. Ensinnäkin Lyon on monipuolinen kaupunki, "aitoa" Ranskaa. Ruoka on tärkeä osa elämää lyonilaisille. La Salle Mangerin henkilökunta eli ravintolasalin Maude ja keittiön Roman ovat loistavia opettajia ja tulevat hyvin toimeen nuorten kanssa. Minäkin sain lämpimän vastaanoton! Ranskalaiset opiskelijat ovat hyvin kohteliaita ja kaikki auttavat toisiaan keittiössä. Meidän opiskelijoillamme on täällä mahdollisuus nähdä ravintolamaista työskentelyä sekä oppia ranskalaisen keittiön reseptiikkaa ja tekniikoita.


Torstaina 7.12. Lyonissa alkoi jokavuotinen Fete des Lumieres. Tämä on kolmipäiväinen valon juhla, joka kestää kaikkiaan neljän illan ajan. Eri puolilla kaupunkia on valoteoksia, joita tulee ihastelemaan satoja tuhansia turisteja. Jo torstai-iltana kaupungin keskustassa oli ruuhkaa ja kaikki tuntuivat olevan juhlatuulella. Perjantaina La Salle Mangerissa juhlistettiin päivää juhlavammalla menulla.

Viikko Ranskassa oli mielenkiintoinen: ranskalainen keittiö ei ole suotta maailmankuulu. Itsekin opin paljon ranskalaisesta ruoasta viikon aikana. Harmitti, että en osaa ranskaa ruokasanastoa ja muutamaa kohteliaisuutta enempää. Maudelle ja Romanille kiitos englannistamisesta!

tiistai 5. joulukuuta 2017

Opettajan työelämäjakso Portugalissa 4.-15.12.2017

15.12.2017

Aamu alkoi asunnon laittamisella kuntoon. En aivan saanut kaikkea tehdyksi ennen tapaamista Miriamin kanssa. Hän alkoi olla jo kohtuullisessa kunnossa, ainakin puheesta sai jo autavasti selvää. Pidimme konsulttihenkisen juttutuokion, jossa kerroin näkemyksiäni siitä, miten toimintaa pitäisi muuttaa, että siitä tulisi ensinnäkin Aspealle kannattavaa ja toisaalta toiminnan piiriin saataisiin mahdollisimman paljon lapsia ja nuoria. Tässä keskustelutuokiossa meni huomattavasti enemmän aikaa kuin olimme suunnitelleet, joten kello oli jo lähemmäs puoli kymmenen ennen kuin pääsin irtautumaan Miriamin 20 sekunnin halauksesta. Lupasin tulla toistekin, mutta en kesällä.

Sähköauto latauksessa asunnon lähellä


Suoritin pakkaamiset, tiskaamiset ja roskien viennin pikapikaa ja lähdin tallustelemaan tavaroiden kanssa autoa kohti. Kävin vielä tankkaamassa auton ja käänsin nokan kohti Portoa. Matka Portoon meni mukavasti, mutta aikataulu alkoi hieman jo kuumottamaan, kun Googlekin jo sanoi, että pitäisi lähteä, jos haluaa olla ajoissa. Eikä Google tiennyt, että auto pitää palauttaa vuokraamoon, joka ei ole siinä ihan vieressä. Tai saattoihan tuo tietääkin.
Kaikki lähes valmista









Portossa osuin luonnollisesti taas ruuhkaan, koska Portugalissa se on kovin helppoa. Noin 20 minuuttia edettiin kävelyvauhtia ilman mitään näkyvää syytä. Olin kuitenkin vuokraamossa ihan hyvissä ajoin ja pääsin pudottamaan kassini matkatavarahihnalle noin kaksi tuntia ennen koneen lähtöaikaa. Painoa oli 22,7kg, eli hyvin jäi vielä marginaalia 23kg:n rajaan.

Miksiköhän lentoyhtiöt sanovat, että käsimatkatavaroita saa olla vain yksi kassi, mutta eivät valvo asiaa ollenkaan. Minullakin pakaaseja oli, lähes kaikkien muiden tavoin, kolme kappaletta. Tilanne on jotenkin huvittava, kun boardauksen alkaessa virkailija kuuluttaa, että tulkaapa portille ja saa olla vain yksi pakaasi. Sitten sama virkailija ottaa koneeseen hymillen ihmisiä kaikkine pakaaseineen. 

Ensimmäisen lennon kone ei ollut täynnä

Lentomatkat menivät mukavasti Gösta Sundqvistista kertovaa kirjaa lukiessa. Kiehtova hahmo oli tuo Leevi and the leavingsin dynamo. Samalla virittäydyin joulutunnelmaan Raskasta Joulua -albumien avulla.

Suomen päässä on ilmeisesti edelleen pikkujoulukausi meneillään, sillä kentälle asti ei ollut juuri takseja riittänyt. Taksijonossa perässäni oleva Australialaismies fiilisteli sillä, että pääse nyt eläkeiässä kokemaan kylmän joulun. Kun oli lähtenyt eilen kotoaan, oli lämpötila ollut noin 40 celciusastetta. Herra oli menossa kentän vieressä olevaa Forenomin hostelliin ja oli erittäin tyytyväinen, kun otin hänet samaan autoon. 

Matka kaikkinensa oli mielenkiintoinen, vaikka ei aivan sujunutkaan suunnitellusti. Ehkä mielenkiintoisuus johtui juuri siitä. Ainakin osittain. Miriamin sairastuminen oli oikeastaan ihan hyvä juttu siinä mielessä, että pääsin tutustumaan suoraan Fernandoon ja Isabeliin. Välissä oleva tulkki aiheutti tässä tapauksessa kommunikaatio-ongelmia enemmän kuin puuttuva yhteinen kieli. Työskentelemällä tämän parivaljakon kanssa, ajatuksissani kirkastui se, mitä Quinta tarvitsi.  


14.12.2017

Aamulla herätessäni kuulin katolta jälleen pahaenteistä kohinaa. Satoi kaatamalla. Sateet tuntuvat olevan yleensä melko kuurottaisia, joten en kastunut autolle kävellessä kuin puolet matkasta. Sadevaatteet olivat tietenkin autossa, joten niistä ei tässä vaiheessa ollut apua.

Sateinen aamuruuhka


Quintalle saapuessani satoi kuin saavista kaataen, joten tässä vaiheessa vaikutti kovasti siltä, että en saavuttaisi asettamiani tavoitteita. Kuten arvata saattaa, sade alkoi kuitenkin hellittää ja kymmeneltä päivä jo pilkotteli pilvien raosta. Sateen aikana huomasin, että Quintan rakennuksen katto vuotaa ainakin kahdesta paikasta. Laitoin niide kohdalle saavit, jotta käsittelemätön lankkulattia ei kauheasti kärsisi.

Risut








Päivän työt aloitin risusavotalla. Olimmekin eilen saaneet hommat paljon parempaan vaiheeseen kuin muistin, joten loppujen risujen kasaaminen yhteen paikkaan ei vienyt kuin tunnin verran. Fernando ja Isabel toivat rakennukselle puita huomenna pidettäviä Santa Casan henkilökuntabileitä varten ja pyysin heitä tuomaan penkkien alle pöllit sekä pregos ja martello. Eli nauloja ja vasara. 

Work in progress

Onneksi ottivat myös moottorisahan mukaan, että saatiin lovettua pöllit ja istuinosa niin, että sopivat toisiinsa. Penkkien teon jälkeen siirsimme vielä nuotiopaikan vieressä olevan rojukasan pois, jonka ansiosta etupihasta tuli oikeastaan aika kivan näköinen. Fernandokin oikein myhäili, kun ajoimme traktorilla heidän päämajalleen.





Siitä tuli ihan nätti

Aamulla vuokraisäntäni Jose oli laittanut viestiä, että haluaisi tarjota minulle tänään illallisen paikallisessa ravintolassa ja tämän jälkeen veisi minut katsomaan tyttärensä orkesterin esitystä. Vaikka idea ei ihan hirveästi innostanutkaan, en kehdannut kieltäytyä. Tämä tarkoitti tietenkin sitä, että illalla pakkaaminen ei olisi mahdollista, joten päätin lähteä jo lounaalta töistä kotiin. Otin mukaani appelsiineja ja muita sitrushedelmiä kotiin vietäviksi, hyvästelin Fernandon ja Isabelin ja lähdin ajelemaan kotiin päin. 

Näin keskellä päivää parkkipaikan löytäminen oli erittäin vaikeaa ja ilmaisen pysäköinnin kadut oli parkkeerattu eteläeuroopalle tyypilliseen tapaan tuplariviin. Onnekseni löysin kuitenkin paikan, vieläpä ihan virallisen sellaisen.

Ei ole vielä edes täynnä

Pakkaaminen oli juuri niin ikävää kuin se aina on. Tullessa tyhjänlötkö kassi tuli hetkessä piukeaksi pullukaksi. Joululahjojen osto ulkomailta on periaatteessa hyvä idea, mutta kuljetuksessa on aina haasteensa. Aikani tavaroiden kanssa tapeltuani sain hommat suurin piirtein pakettiin ja oli aika lähteä käyttämään 17 euron kuponki. Nyt reunaehtona oli siis, että ostosten pitää olla erittäin pieniä, kevyitä ja maksaa yli 25€. Yllättävän helposti löytyi ehtoihin sopivat tuotteet.

Ajattelin tämän jälkeen käydä vielä pikaisesti hattukaupassa ostamassa sekä pojille että itselleni hatut. Aiemmasta käynnistä tiesin, että hattukaupan täti ei osannut englantia, joten aloin puhua hänelle sujuvaa portugaliani. Tätihän oikein innostui ja alkoin tenttaamaan syitäni Aveirossa oloon, perhesuhteita ja kaikkea muutakin henkilökohtaista. Oli kyllä mukava jutella, varsinkin, kun hän jaksoi odottaa kaivaessani sanoja google kääntäjästä. Jouduin kuitenkin lopettamaan keskustelun hieman kesken, koska huomasin illallisajan olevan jo hyvin lähellä. Niinpä sanoin hattukaupan tädille heipat ja lähdin ajamaan kotia kohti. 

Nyt voin oikeastaan jo sanoa tuntevani kaupunkia jonkin verran enkä enää eksy. Harhaan kyllä ajan. Niinkuin nytkin ajaessani kiireessä kotiin. Tässä kaupungissa kun ajaa vahingossa risteyksen ohi, joutuu kiertämään aika kaukaa. Riippuu toki vähän risteyksestä.

Harhaan ajaessa voi löytää kuvauksellisia paikkoja


Päivälliselle osallistui myös kaksi Josen kaveria joista toinen oli hiljainen ja toinen rääväsuu. Keskustelimme mielenkiintoisista yhteiskunnallisista asioista ja herroilla oli hieman eri käsityksiä Portugalin politiikan tämänhetkisestä tilasta. Tai olivat sitä mieltä, että se on huono, mutta syistä oltiin erimielisiä. Meinasi ihan äänenpainot kohota. Lopputulema oli kuitenkin se, että nykyinen presidentti on hyvä, koska edellinen oli niin huono.

Tässä vaiheessa Miriam soitti. Hän ei siis tänäänkään ollut töissä ja ääni oli kuin haudan takaa. Huomenna meinaa kuitenkin mennä töihin. Soitteli, kun olin eilen kysynyt sopimuspapereiden perään. Sovimme treffit klo 7:45 kahvilassa.

Jose


Ruokailun jälkeen Josen kaverit lähtivät omille teilleen ja me kävelimme musiikkikoululle konserttia kuuntelemaan. Matkalla juttelimme kaikkea mitä nyt insinöörit keskenään juttelevat. Etanolista, sähköautoista ja muusta kivasta.

Olimme paikalla juuri, kun esityksen piti alkaa. Ei se kuitenkaan alkanut, vaan he harjoittelivat vielä. Harjoittelivat vielä tunnin. Ei ole kuulemma tavallista, että aikataulu pettää noin pahasti. Uskotaan. En olisi kyllä uskonut sitä, että viihdyn 13-vuotiaitten klassisen musiikin orkesterin konsertissa niin hyvin. Kuulosti todella hyvältä, ainakin suurimmaksi osaksi.




Laatuviihdettä


Tässä vaiheessa kello alkoi olla jo iltayhdentoista pintaan, joten teki mieli lähteä kotiin kirjoittamaan tätä tekstiä. Käväisin kuitenkin Josella, lainaamassa vaakaa. Kassi painaa 22,5kg. Joudun siis sijoittamaan loput tavarat käsimatkatavaroihin eli reppuun. Siitäkin tulee siis melko piukea.






13.12.2017

Tänään olikin sitten taas sateisempi päivä. Onneksi ei kuitenkaan pahasti, vaan tihuttaen. Aamulla ajelin taas yksikseni Quintalle, koska Miriam on edelleen kipeänä. Vartijatäti kommentoi, että autoni on niin pieni, että ei meinaa huomata, kun se tulee kopin viereen. Onhan se kieltämättä melko kompakti ja toisaalta vartijoiden kopin ikkuna aika korkealla. Positiivinen päivän aloitus siinä mielessä, että ymmärsin mitä hän sanoi. 

Sade oli kuin sumutinpullosta ja jäi
hauskasti hämähäkinseittiin kiinni.


Olen suunnitellut suorittavani täälläoloaikanani vielä kaksi tehtävää, jotka haluaisin saada valmiiksi ennen kotiin lähtöä. Babuzalin, eli bambujen siimeksessä olevan auditorion, myrskyvaurioiden korjaaminen ja nuotiopaikan penkkien pystytys. Molempiin näistä tarvitaan Fernandon apua jos ei muuten niin ainakin kaluston lainaamisessa.

Päätin aloittaa raivaustöistä. Pistin sadevaatteet päälle ja lähdin kohti Fernandon ja Isabelin päämajaa. Tuo paikka on romukasojen ympäröimä merikontti. Erittäin puoleensavetävä siis. Paikalla ei ollut kuin Isabel, jolta pyysin sujuvalla portugalinkielellä moottorisahaa eli motosserraa. Sain valita halusinko ison vai pienen, valitsin pienen.

Motosserra, se pienempi malli.


Bambuzalin vieressä kasvaa kartanon omistajan aikanaan australiasta tänne tuoma "eucalipto vermelha" eli punainen eukalyptus (kyseessä on joku näistä: https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_Eucalyptus_species tai näistä: https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_Corymbia_species). Puu on joka tapauksessa noin 150 vuotta vanha ja iso. Laji on kovaa ja sen kuidut ovat lyhyitä, joten se katkeaa helposti. Niinpä nyt myrskyssä oli pari oksaa katkennut ja tippunut Bambuzalin verkkoaidan päälle. Tuollaisen isohkon puun oksat alkavat olla aika isoja, joten raivaamisessa meni koko päivä ja huomenna jatkuu.

Fernandon kyydissä


Tänään en kuitenkaan joutunut olemaan yksin. Lounaan jälkeen Fernando ja Isabel tulivat katsomaan miten menee ja juteltiin siinä hetki niitä näitä Google translatorin avustuksella. Fernando osoitti peukullaan olevansa tyytyväinen työhöni ja he lähtivät hakemaan penkinaihioita nuotiopaikalle. Hetken päästä tästä moottorisahan kärkipyörä jämähti kiinni ja samalla luonnollisesti koko saha. Niinpä jouduin lähtemään Fernandon konttoriin sitä korjaamaan. Korjauksessa ei mennyt kauaa ja Fernando ja Isabel heittivät minut traktorilla takaisin työmaalle. Siinä sitten rupaleltiin taas hetki ja tämä taistelupari jäikin avukseni oksahommiin. Tosin ensin he hakivat, traktorilla tietenkin, isomman sahan mukaan talkoisiin.

Oksat vedettiin ensin traktorilla irti toisistaan ja aidanraadosta. Tämän jälkeen aloimme pätkiä niitä ja heittelemään traktorin perässä olevalle pikkulavalle. Risut olin kasannut suurimmaksi osaksi erilleen jo ennen tätä. Iltapäivä menikin sitten kolmistaan. Kyselin minkä pystyin Quintan, ja Portugalin, puustosta ja Fernando kertoi mielellään. En tiedä mitä hän on aiemmin tehnyt, mutta puista tietää paljon. Myös pohjoisen puista. On istuttanut Quintalle pari meikäläistä kuusta. Ranskassa on ollut pitkään töissä, pitää huomenna yrittää selvittää minkälaisissa hommissa.

Oksien vetoa traktorilla.


Oksat olivat tippuessaan kaataneet myös laakeripuun (https://fi.wikipedia.org/wiki/Laakeripuu). Sahasin itselleni matkamuistoksi palan sekä eukalyptuksesta että laakeripuusta. Fernando esitteli myös korkkitammen (https://fi.wikipedia.org/wiki/Korkkitammi) ja kävi sahaamassa näytepalan myös kaatuneesta sellaisesta. Samalla hän toi palat täällä yleisestä eukalyptuksesta sekä kahdesta täällä kasvavasta mäntylajista. Korkkitammea ei muuten saa Portugalissa lainkaan kaataa, on rauhoitettu. Ymmärtäähän sen, kun edelleen korkin tuotanto on yksi maahan eniten rahaa tuomista bisneksistä ja puusta voi alkaa kuoria korkkia vasta, kun se on 25-vuotias.

Valkoinen eukalyptus ja korkkitammi
Punainen eukalyptus (ylhäällä)
Laakeripuu (alhaalla)


Päätin olla tänään ovela ja välttää ruuhkat. Niinpä lähdin töistä jo viiden aikaan. Taktiikka oli onnistunut, sillä ruuhka oli vasta alkamassa. Kaupungin päässä sen huomasi siitä, että parkkipaikat olivat edelleen täynnä täällä töissä olevien ihmisten autoja. Aika meni siis parkkipaikkaa etsiessä ruuhkan sijaan. Ongelma taitaa olla siinä, että julkinen liikenne on onnettoman heikoissa kantimissa. Niinpä jokainen kynnelle kykenevä kulkee kaikki matkat autolla tai mopolla. Muutaman polkupyöränkin olen kyllä nähnyt.

Tämän työpäivän jälkeen huomasi tehneensä töitä paitsi kropan väsyneisyydestä, myös vaatteiden hajusta. Fernado kun on vanhan liiton miehiä, niin moottorisahassakin käytetään oikeaa bensaa eikä mitään pienkonebensaa. Nykypäivän vähäpäästöiseen maailmaan totteuneelle tuo katku on suorastaan pökerryttävä.  

12.12.2017

Aamu valkeni melko vilakkana ja aurinkoisena. Kirkas sää on täällä varmaankin tähän aikaan vuodesta aina kylmä. Miriamin auto oli jäässä Quintalla, mutta täällä kaupungissa ei sentään pakkaselle asti ollut mennyt.

Ikkunat jäässä


Miriam oli tänäänkin saikulla, joten oli hommissa yksin. Työtahtia se ei haitannut, ehkä jopa päin vastoin. Sain kiveyksen valmiiksi ja huomenna pitää uskaltautua kysymään Fernandolta halkaistuja tukkeja penkeiksi. Ne on jo valmiiksi sahattu, joten ei varmastikaan ole ongelma. Saattaa olla, että joudun kuitenkin turvautumaan googlen käännöspalveluihin.

Tänään oli siinä mielessä eriskummallinen päivä, että en puhunut kenenkään kanssa. Paitsi Santa Casan vartijalle aamulla avaimia hakiessani "bom dia" ja sille alkoholistiasukkaalle myös, kun hän tuli katsomaan työni edistymistä. Näin lyhyinä jaksoina ihan mukavaa olla hiljaakin, mutta pidemmän päälle ei olisi kivaa. Aika moni niin taitaa kuitenkin elää.

Kiveys valmis, huomenna penkit


Kun alkoholistiasukki tuli työmaatani taas ihailemaan ajatteliin jutella hänen kanssaan hieman ja otin kännykän esiin. Tarkoituksena oli kääntää kokonaisia lauseita google kääntäjällä, jotta keskustelusta olisi tullut edes jotain. Olin kuitenkin liian hidas ja kaveri lähti pois ennen kuin sain koko kääntäjää edes avattua. Huomenna sitten uusi yritys, klo 11 aikaan hän siinä aina piipahtaa.

Ei voi muuta kuin ihmetellä sitä kuinka hyviä portugalilaiset ovat rakentamaan liikenneruuhkia. Aveiro on suurin piirtein Lappeenrannan kokoinen, mutta ruuhkat ovat omaa luokkaansa. En itse asiassa muista koskaan törmänneeni ruuhkaan Lappeenrannassa. Täällä törmäsin tänään kahteen. 

Kävin töiden jälkeen kotimatkan varrella olevassa kauppakeskuksessa ostamassa jogurttia. Koska lähdin töistä samaan aikaan kuin muutkin, oli liikenteessä luonnollisesti jonkin verran autoja. Ei kuitenkaan mielettömästi ja kauppakeskuksen parkkipaikkakin oli ehkä puolillaan. Jogurtin ostettuani huomasin kuitenkin, että ulosmenoväylällä seisoi pitkä jono autoja. Menin jonon hännille ja jonotin parkkihallin sisällä noin 20min ulospääsyä. Syynä tuohon jonoon oli tietenkin liityntä parkkihallista ruuhkaiselle kadulle. 

Jonotusta parkkihallissa


Tuolla ruuhkaisella kadulla jonottelin sitten vielä 30min, että pääsin kodin lähelle parkkiin. Matkaa oli ehkä kolmisen kilometriä. Tällaisilla järjestelyillä saa kyllä työpäivään hyvin pituutta lisää. Opetuksena voitanee pitää sitä, että ei kannata mennä ostamaan jogurttia kauppakeskukseen. 

Kaupassa käytin muuten itsepalvelukassaa, että ei tarvinnut olla kontaktissa kenenkään kanssa. Se on erittäin suomalaishenkinen keksintö. Jostain syystä paikalliset saivat ne aina vikatilaan ja kuutta kassaa hallinnoivalla palveluhenkilöllä oli koko ajan kiire auttamaan.

Täällä näkyy melko paljon uuden EU-lainsäädännön mahdollistamia kilvettömiä sähkömopoja. Niillähän saa ajaa vaikka pikkulapsi, koska ne rinnastetaan polkupyöriin. Tänään näin yhden sellaisen kyydissä äidin ja kaksi lasta. Melkein jo aasialaista meininkiä. Noiden kulkineiden suurin sallittu nopeus on 25km/h eikä täällä ainakaan ole juuri viritettyjä näkynyt. Niinpä ne ovat usein teiden tukkoina. Saa nähdä tuleeko niistä villitys Suomessa ensi kesänä 10-vuotiaiden lapsosten keskuudessa.

Näillä saa Suomessakin ajaa kuka vaan


Pitääkseni päivän ihmiskontakteista vapaana, kokkasin itselleni illalla herkullista ruokaa. Ei tarvinnut puhua tarjoilijalle ja sai mitä sattui tulemaan.











11.12.2017

Viime yön myrskysi oikein kunnolla ja se kuului asuntoon sen verran kovana katon ja ikkunoiden paukkeena, että uni oli erittäin katkonaista. Niinpä olo ei ollut kovin levännyt, kun herätyskello aamulla soi. Eilen illalla ennen nukkumaan menoa olin saanut Miriamilta viestin, että hän tulee vasta lounaan jälkeen. Niinpä lähdin aamiaisen jälkeen ajelemaan töihin jatkamaan kiveyksen tekoa. Santa Casan portilla kuittasin Quintan avaimet ja pääsin portista sisään. Onneksi vartijat ovat jo tulleet naamatutuiksi, joten ei tarvinnut selitellä mitään.

Myrsky oli tehnyt alueella tuhojaan. Kasvihuoneen muovit olivat osittain irronneet, puiden oksia oli maassa joka paikassa ja ison australialaisen eukalyptuksen latva oli katkennut. Fernandon ja Isabelin päivä meni näitä vaurioita korjatessa ja heillä oli mukana apulaisiakin. Eikä tuhot korjatuksi tulleet. Huomenna jatkuu.

Eukalyptuksen latva

Muovi lepattaa


Itse laitoin Quintan tulipesään tulen, jotta tila vähän kuivuisi. Tämän jälkeen lähdin kivihommiin. Onneksi olin ottanut sadevaatteet mukaan, koska noin kymmenen minuutin välein satoi kaatamalla muutaman minuutin. Erään sateen sattuessa Isabel juoksi ohitseni sateensuojaan ja huusi minulle, että sataa. Vastasin hänelle ihan suomeksi "juu" ja jatkoin hommia. Kunnon varusteilla on kivempi tehdä töitä.


Talo lämpöiseksi















Puolen päivän jälkeen sain Miriamilta viestin, että hän ei tule lainkaan tänään, koska on kuumeessa. En viitsinyt mennä Santa Casan ruokalaan syömään, vaan ajoin kotiin. Ruoan jälkeen menin vielä joksikin aikaa hommiin, mutta täytyy myöntää, että kivien kuskaus ja niiden asentaminen paikoilleen on melko paljon voimia vaativaa. Niinpä lopetin jo hieman ennen kuutta ja lähdin käymään Portossa.
Ruuhkaa riitti parin tunnin ajan


Vieläkään en löytänyt niitä paikkoja joita Heikin ja opiskelijoiden kanssa keväällä katsoimme. Nyt kuitenkin tajusin miksi. Porto on oikeastaan väkiluvun lisäksi myös kaavaltaan kuin Espoo. Siellä ei ole yhtä keskustaa, vaan useita. Tai ainakin nähtävyydet ja toiminnot ovat melko laajalla alueella. Perjantaina menen sinne taas, kun palaan Suomeen, ja varaan aikaa paikkojen löytämiseen ihan valoisaan aikaan. 

Tänään pääsin taas seuraamaan paikallisia ruuhkia. Ja matelin pienen hetken siinä itsekin, kunnes tajusin, että minulla ei ole kiirettä mihinkään. Niinpä laitoin auton parkkiin ja lähdin kävelemään ympäri kaupunkia. Löysin mielenkiintoisia paikkoja, kuten tontin, josta oli purettu talo ja paikalliset asukkaat olivat tehneet siitä puiston. Talo oli paikalliseen tapaan purettu niin, että alimmaisen kerroksen lattia oli jätetty paikalleen. Niinpä puisto oli oikeasti erittäin siisti, kun kaikki istutukset oli tehty korotetuille "kukkapenkeille". 

Teltta-asukeilla on varmaan Porton isoin piha

Hieno talo mätänemässä pystyyn

Kasvamassa oli selvästi myös hyötykasveja. Eräällä rakentamattomalla tontilla, johon mainostettiin tulevaksi vaikka mitä rakennuksia, mutta jossa oli tällä hetkellä vain pari tienpätkää, asui muutama ihminen teltoissa niin hyvin piilossa, että miltään lähikadulta heitä ei nähnyt. En viitsinyt mennä juttelemaan.

Erään vilkkaasti liikennöidyn kadun varrella oli erittäin huonoon kuntoon päästetty rakennus, joka oli varmaan aikanaan ollut melkoinen arvokiinteistö. Vieläpä ihan kaupungin keskustassa. Luulisi, että olisi kannattanut jo vuosikymmeniä sitten laittaa rakennukset kuntoon ja tuottamaan. Asunnot eivät täällä nimittäin ole mitenkään erityisen edullisia. Ei edes täällä syrjäisessä Aveirossa. Paitsi projektikuntoiset. Portossa hinnat ovat samaa luokkaa Espoon kanssa. Ehkä hivenen halvempia, mutta ei mitenkään merkittävästi.


Hintoja Aveirossa ja lähiseudulla





Miriamista ei ole vielä kuulunut mitään, saa nähdä onko huomennakin yksinäinen työpäivä vai saanko pomon työtäni valvomaan. Tavoitteena on kuitenkin saada kiveys valmiiksi, että voidaan asentaa sen päälle Fernandon tekemät penkit.









10.12.2017

Jos eilen vähän tihutti vettä, tänään oli kaikki toisin. Aamulla heräsin räminään ja paukkeeseen, kun tuuli heilutti ikkunoita. 

Aamulla oli vain vähän pilvistä

Aamupäivällä tuli muutama pisara vettä, mutta vähän puolen päivän jälkeen hanat aukesivat ja loppupäivä olikin sitten vaakasadetta. Kaduilla ei ihmisiä tänään juuri näkynyt eikä sinänsä ihme. Tuuli oli niin navakkaa, että välillä oli oikeasti vaikeaa päästä eteenpäin.

Ennen sateen alkamista ehdin kuitenkin hieman kävellä kaupungilla. Kävin katsomassa, että EPA:n (http://www.epa.edu.pt/) pääkoulu oli edelleen paikoillaan. Kävellessäni kanavanvartta takaisin kohtasin vanhuskulkueen. 

Vanhuskulkue






Paikallinen vanhainkoti (http://ccveracruz.pt/) järjesti ilmeisesti tempauksen, jossa asukkaista vetreimmät pukeutuivat perinteisiin asuihin ja kulkivat kulkueena vanhan keskustan ympäri. Osallistujilla näkyi olevan vallan mukavaa.


Päästyäni kaupunkikierrokselta kotiin, alkoi sataa kaatamalla. Kotona oli kuitenkin sen verran tylsää, että puin sadevaatteet päälle ja lähdin ulos. Nyt kadut olivat oikeasti tyhjentyneet ihmisistä. 

Sade ei haittaa, jos varusteet on kunnossa

Ehkä täkäläisillä ei ole sadevaatteita. No, kävelin kuivana autolle muutaman sadan metrin päähän ja lähdin ajamaan Toys'R'us:ia kohti. Salapoliisityö internetin syövereissä oli paljastanut, että pari lelua kannatti ostaa täältä ns. luonnollisen hintaeron vuoksi. Matkalla leluostoksille kävin tekemässä ruokaostokset ensi viikolle ja syömässä. Tänään olen ensimmäistä kertaa onnistunut kommunikoimaan asiakkaan ominaisuudessa pelkällä portugalin kielellä, turvautumatta englantiin. Olin erittäin tyytyväinen, kun tilasin kasvispitsan ja osasin mielestäni vastata kaikkiin myyjän esittämiin kysymyksiin. Onnistumisen tunne hieman laimeni, kun sain eteeni tonnikalapitsan. Ihan hyvää sekin oli ja eihän sitä Suomessakaan aina saa sitä mitä tilaa. 

Portugaliksi tilattua tonnikalapitsaa



Ostin pojalle ja itselleni uudet hatut ihan hattukaupasta. Siellä oli pakko pärjätä portugalilla, koska vanhemmanpuoleinen naismyyjä ei muuta osannut. Maksutilanteeseen asti kaikki vaikutti menneen juuri nappiin, mutta hinnat olin näköjään ymmärtänyt väärin. Jouduin maksamaan 28€:n sijasta vain 13€. Ei haitannut, mutta ihan ei nuo luvut ole vielä hanskassa.

Toys'R'us:ssa tiesin suurin piirtein mitä ostin, hain tavarat ja menin kassalle. 

Näistä katoksista ei ollut juuri mitään hyötyä

Lähes koko kassatoimitus meni hyvin, mutta myyjä kysyi kaksi kertaa, että enkö tosiaan halua ostaa heidän kestokassiaan, jolloin en enää uskonut ymmärtäväni oikein ja pyysin puhumaan englantia. 

17€ arvoinen kuponki

Myyjä ei ilmeisesti uskaltanut, vaan pääsin maksamaan. Selvisi sitten samalla miten eilen mainitsemani 30% alennus toimii. Sain tämän ostoksen arvosta 30% kupongin, jonka voin käyttää jouluaattoon mennessä. Siitä syystä ihmiset siis ostivat paljon, jotta voivat ostaa vielä enemmän, mutta halvemmalla. Se on sitä joulun ilosanomaa, kai.






9.12.2017

Toinenkin vapaapäivä alkoi pilvisessä säässä. Iltapäiväksi oli ennustettu melko kovaakin sadetta, joten lähdin liikkeelle heti aamiaisen jälkeen. Eli jo ennen puolta päivää. Mukana olevat HS:n kuukausiliitteet pitivät otteessaan aika pitkään. Aluksi ajattelin ajella vanhoja tuttuja reittejä keväällä majapaikkanamme olleeseen Eixon kylään. En ajanut. Ajoin uusia reittejä, mutta löysin kuitenkin perille ilman navigaattorin apua. Kartanomme oli paikallaan ja Vouga-koira vahti portilla. Morjenstimme ja Vouga ei haukkunut. Luultavasti siis muisti keväältä, silloin kyllä haukkui kovasti siihen asti kunnes syötin sille ruoantähteitä.

Vouga ei halunnut kuvaan

Vaikka kuvittelin muistavani reitin Eixosta Sever do Vougaan, koska tätä väliä tuli keväällä ajettua aika usein, laitoin varmuuden vuoksi navigaattorin päälle. Virhe oli ehkä siinä, että laitoin päälle Google mapsin enkä Here mapsia. Googlen tarjoama reitti poikkesi melkoisesti siitä totutusta ja aikaakin meni totutun tunnin sijasta puolitoista. No, pääsin kuitenkin perille eikä tänään varsinaisesti ollut kiirettä mihinkään. Täällä kävelin saman kävelyreitin kuin keväällä kävelimme opiskelijoiden kanssa. Samalla mietin mielessäni, että taitavat portugalilaiset olla jopa suomalaisia enemmän kodeissaan. Missään ei näkynyt ristin sielua. Ei edes niissä kodeissa, kun ikkunoiden edessä on kaikilla ikkunasuojat. 

Käväisin koulun vieressä olevassa kahvilassa kahvilla ja pyörähdin vielä varsinaisessa Sever do Vougan kylässä. Siellä näkyi ihmisiä ihan kadullakin. Jokseenkin mielenkiintoista, että tuossa noin 2000 hengen kylässä on Lidl. 

Matkalla Sever do Vougaan

Edelleen matkalla















Vougajoki menee aika syvällä

Sillalla











Tässä vaiheessa päivää alkoi jo hämärtää, joten lähdin ajelemaan kohti Aveiroa. Ajattelin ennen kotiin menoa pyörähtää katsomassa ostettavaa kotiin ja pysähdyin Aveiro retail parkissa. Siellä oli Toys'R'us, jossa mainostettiin isolla kaikkien lelujen 30% alennusta, kunhan ostaa vähintään 50 eurolla. Pienellä oli tekstiä, jossa mainittiin ehtojen löytyvän tarkemmin nettisivuilta. No, katselin hintoja ja totesin monien lelujen olevan suurin piirtein saman hintaisia kuin Suomessa. 30% alennuksen jälkeen siis huomattavasti kotimaata edullisempia. Niinpä kysyin myyjältä vähän tarkennuksia, miten alennus toimii. Kuvio olikin monimutkaisempi kuin osasin kuvitellakaan. Jos nyt viikonloppuna osti vähintään 50€ arvosta normaalihintaisia leluja, niin sai kupongin, joka on maanantaista jouluaattoon voimassa ja sillä kupongilla saa sitten 30% alennusta. Jätin siis hankinnat tekemättä. Se jäi epäselväksi, oikeuttiko yksi tuollainen kuponki 50€ ostokseen vai saiko sillä sitten ostaa niin suurella summalla kuin halusi saaden edelleen alennuksen. Hieman kummastutti, että ihmiset ostivat paljon leluja nyt, vaikka oikea taktiikka olisi tietenkin ollut ostaa nyt vain se minimi, jolla saa kupongin.

Näillä tuotteilla saadaan home piiloon

Halpaa ja huonoa kattopaneelia

Vedenlämmittimiä joka lähtöön



















Tämän jälkeen kiertelin parissa kodintarvikemyymälässä ja tämä oli oikeastaan yllättävän mielenkiintoista. Tuotevalikoima poikkeaa meikäläisesta huomattavasti. Suuri osa tuotteista on täälläkin kiinassa tuotettuja, mutta selvästi eri suunnittelijan suunnittelemia.

Lopuksi kävin rautakaupassa ja täältä löytyi katseltavaa pidemmäksikin aikaa. Aluksi maaliosastolla oli tarjolla homeen päälle maalattavia maaleja. Näiden luvattiin pysyvän seinässä ja estävän kosteuden pääsevän kosteista rakenteista sisälle. Onhan nämä talot rakennusteknisesti täysin erilaisia kuin meillä, mutta silti tuollainen ratkaisu ei herätä luottamusta. Sähkötarvikeosastolla oli mielenkiintoinen jatkojohto, jonka päässä oli ledivalo. Ehkä ihan kätevä keksintö, en kyllä tiedä mihin tarkoitukseen. Pistorasioita ja valokatkaisijoita oli tarjolla edulliseen hintaan. Olivat vielä hyvän näköisiä, melkein teki mieli ostaa pari tuliaisiksi. LVI-osastolla oli tarjolla monenlaisia vedenlämmittimiä. Selvästi ovat siirtymässä täälläkin varaajiin, tosin melko pieniin, mutta oli myynnissä edelleen perinteisiä kaasukäyttöisiä virtauslämmittimiäkin. Sellaisia aikanaan 1980-luvulla ihmettelin ensimmäisillä espanjan reissuillani. 

Rautakaupasta ulos päästyäni kello alkoi olla jo ilta yhdeksän pintaan, joten oli hyvä aika suunnata kotia kohti. Kotiuduttuani lähdin vielä etsimään sopivaa ruokapaikkaa. Nyt ihmisiä oli liikkeellä niin paljon, että joutui vähän hakemaan ravintolaa, jossa oli tilaa. Onneksi lähikortteleissa on niitä kymmenittäin. Valitsin miellyttävän näköisen, hieman keskivertoa modernimman, paikan ja tilasin heidän listan ainoan kasvisvaihtoehdon. Vaikka en varsinaisesti kasvissyöjä olekaan, pyrin aina jos vain mahdollista, ottamaan kasvisvaihtoehdon. Niinpä olen tottunut siihen reaktioon, jonka tilaus saa edelleen suurimmassa osassa tarjoilijoita aikaan. Ihmetykseen. Tämäkin tarjoilija varmisti vielä, että olin ymmärtänyt annoksen olevan kasvisruokaa. Annos saapui nopeasti ja oli erittäin maittavaa. Jouduin ihan erikseen kehumaan sitä tarjoilijalle.
Erittäin maukas vegaaniburgeri



Aloittaessani ruokailua, tuli ravintolaan nuorisoseurue, joka selvästikin juhlisti heistä yhden 18-vuotissyntymäpäiviä. Porukka oli kummallisen rauhallinen ja hiljainen, mutta oli jotekin hauska seurata heidän yliaikuismaista käyttäytymistään. Kaipa sitä on itsekin siinä iässä kuvitellut olevansa aikuinen.











8.12.2017

Tänään ei tullut tehtyä töitä eikä oltua auringossa. Lähes koko päivän nimittäin tihutti vettä. Onneksi oli vapaapäivä. Koko tähänastisen vierailuni ajan Aveiron kaupunki on ollut tyhjempi ihmisistä kuin keskisuomalainen pikkukaupunki sydäntalvella. Ihmisiä ei ole iltaisin ollut missään. Tänään kaikki oli toisin. Kaupunki oli täynnä ihmisiä. Sekä paikallisia että erityisesti espanjalaisia turisteja. Ehkä tänään oli myös siellä vapaapäivä.
Massiivinen joulutori

Tyylikästä joulumuotia

Paikallisessa Forumissa oli myös joulumarkkinat ja joulupukki omassa hirsimökissään. Näytti ihan Luoman puutuotteen valmisteelta. Haistelin sitä ja oli selvästi pohjolan mäntyä. Täkäläisessä männyssä ei ole pihkaa juuri lainkaan eikä se haise samalla tavalla voimakkaasti kuin pohjoisen lajike.

Forumin kaupoissa oli samoja tarjouksia kuin toukokuussa, ostin muutaman T-paidan 2,49€/kpl. Tuli ostettua myös lapsille tuliaisvaatteita kaupasta, jonka lii
kkeitä on lähinnä ns. kolmansissa maissa. Euroopan maista listalla oli vain Espanja, Portugali ja Kreikka. Muut olivat afrikassa ja lähi-idässä. Ihan hyvä, että ihan ei kaikki ole vielä sitä samaa henkkamaukkaa ympäri maailman.
Joulupukin hirsimökki

Pukki juttelee espanjalaisturisteille
















Kaupunkikiertelyn jälkeen käväisin kotona huomatakseni, että sähköt olivat poikki. Meinasin laittaa jo viestiä vuokraisännälle, mutta sitten löysin sulaketaulun, jossa oli lauennut vikavirtasuoja. Ne eivät yleensä turhasta laukea, ei myöskään tässä tapauksessa. Toinen vielä toimivista lämmittimistä oli syypää. Nyt on siis enää yksi lämmitin käytössä. Toivottavasti ei tule kovin kylmiä kelejä. Ilmeisesti kuitenkin on tulossa, koska uutisissa ohjeistettiin miten pitää olla, kun tulee pakkasta.

Iltapäivällä päätin lähteä katselemaan rantamaisemia. Ensin ajoin kalastusyritykseen, jossa kävimme keväällä. Heidän kymmenestä kalastusaluksesta oli kuusi satamassa. Vaikutti hieman erikoiselta, mutta ehkä niissä kaikissa on huoltotauko samaan aikaan. Saattaahan se olla, että tämän päivän vapaa on niin iso juttu, että alusten miehistöjenkin pitää päästä maihin.
Kalastusalusparkki

Tämän jälkeen ajelin Barra beachille, joka oli melkolailla kuollut tähän aikaan vuodesta. Moni kauppa ja ravintola oli selvästi sulkenut ovensa talven ajaksi. Barralla on luultavasti paljon ihmisten vapaa-ajan asuntoja, vaikutti, että osa kerrostaloista oli lähes tyhjillään.

Costa Novalla oli erilainen tunnelma, sillä siellä oli lähes yhtä kova kuhina kuin Aveirossa. Espanjalaisia turisteja autoineen oli paljon ja ehkä myös paikalliset olivat tulleet nauttimaan rantabulevardin tunnelmasta. Costa Novalta jatkoin sinne tulevaa tietä eteenpäin, sillä olin jo edellisellä kerralla miettinyt, minne tie mahtaa johtaa. Kartasta katsominen on tylsää, paljon hauskempaa on ajaa tuntemattomaan. Tien päästä löytyi hieman pienempi ranta, jonka ympärillä samantyylinen kesäkaupunki. Nyt melkolailla tyhjillään. Tosin torin kalakaupassa oli porukkaa ja parkkipaikalla oli useita asuntoautoja ikäihmisineen.

Hieman tavanomaista talvisempaa rantamaisemaa

Hiljainen on rantatie
















Täältä pääsikin Aveiroon aivan uusia reittejä pitkin. Ajoin kohti kotia Vagosin ja Ílhavon kautta. Vagosissa on jättimäinen teollisuusalue. Varmasti useita neliökilometrejä kooltaan. Ajelin sitä ristiin rastiin ja sain varmasti vartijat kiinnostuneiksi.
Tätä maisemaa riitti


Ílhavossa näin Suomessakin kovin tutun saksalaisen kauppaketjun valotaulun ja menin tietenkin sinne ruokaostoksille. Hinnat eivät merkittävästi eronneet suomalaisista. Kreikkalainen jogurtti oli 40snt edullisempi. 
Tuttu valo kajastaa

Täälläkin näkyy paikallinen vaikutus tarjontaan. Mereneläviä oli tarjolla todella paljon. Päivän ruoaksi ostin kalapuikkoja ja ranskalaisia. Kalapuikot olivat yhtä paikallisia kuin Suomessakin.

Iltakävelyllä tuli seurattua paikallista iltaelämää. Samanlaista kuin meilläkin, poisluettuna känniääliöt. Osasyynä tämän illan vilkkauteen voi lomapäivän lisäksi olla pikkujoulukausi. Muutama pikkuhiprakassa ollut (työ?)porukka lauleskeli kaulakkain joululauluja hassut jouluhatut päässä. En viitsinyt ottaa heistä kuvia, mutta otin niitä jouluvaloista.

Kukkakauppa oli jättänyt oikeat kynttilät yöksi palamaan

Joulutorin valot

Kanava ja liikenneympyrän valot

Kotikatu




























7.12.2017

Tänään tuli tehtyä töitä auringossa. Sen huomaa näin illalla naamasta. Ei onneksi ole palanut, mutta kihelmöi niinkuin auringon jälkeen on tapana.
Aveiron aamuruuhkaa


Aloitimme aamun taas kahvilla. Tällä kertaa Miriam ehti maksamaan. Miriam myös kertoi, että Herra Mikrojohtaja oli sitä mieltä, että ojien avaus siinä ajassa, jonka hommaan käytimme, ei ole mahdollista. Jännä juttu. Ehkä me tehtiin homma jotenkin väärin. Kahvien jälkeen kiiruhdimme Quintalle hommiin. Viikonloppuna siellä on sekä Aspean johtokunnan kokous että lastentapahtuma, joten Miriamilla oli paljon järjestelyhommia tehtävänä. Minä laitoin ensimmäiseksi tulen kaminaan. Täällä etelässä tilan miellyttävyys paranee huomattavasti, kun kosteus poistuu ja siihen ei tarvita suurta lämmitystä. Hetken kun poltti pientä kaminaa isossa tilassa, niin heti oli paljon miellyttävämpää.
Takana kamina, etualalla johtokuntaa varten pöytä




Itse en tänäänkään sisällä juuri ollut, koska aloitin nuotiopaikan kiveyksen tekemisen. Ensin kivien käytölle piti tietenkin pyytää lupa puhelimitse Santa Casan pomolta. Odottelin auringossa, kun Miriam soitti puhelua. Noin puolen tunnin päästä hän tuli kertomaan, että hommat voi alkaa. Luvan saamiseen niin pitkää aikaa ei ollut kulunut, vaan Herra Mikrojohtaja oli soittanut heti perään.

Hain työkalut ja aloitin hommat poistamalla pintamaan. Harmittelin mielessäni, kun kivien alle ja väleihin ei ollut hiekkaa, vaan jouduin käyttämään melko savista maa-ainesta. Pyysin Miriamilta vasaraa ja hän lähti hakemaan sellaista Fernandolta. Kun Miriam oli vasaranhakumatkalla, tuli luokseni yksi hoitolaitoksen asukki. Hän ei muista poiketen ole vanha, vaan noin viisikymppinen mies, joka on juonut itsensä melko heikkoon kuntoon. Hän selvästikin tiesi kivihommista jotain, mutta valitettavasti meillä ei oikein ollut yhteistä kieltä. Niinpä hän vain seurasi työskentelyäni hetken aikaa ja lähti pois. 

Käyttöömme löytyi vain minikokoinen vasara, koska Fernando ja Isabel niitä muita. No, ajattelin kyllä pärjääväni huonommillakin työkaluilla, eihän jäljenkään ihan priimaa tarvinnut olla.
Taistelupari ratsullaan

Noin 10 minuutin kuluttua parivaljakko karautti traktorilla pihaan ja tulivat noutamaan edellispäivänä tuomiaan risuja. Tämä oli luultavasti vain, jotta Fernando pääsee tarkastamaan, teenkö oikeasti töitä. Hän oli ilmeisesti tyytyväinen työn edistymiseen, sillä sanoi Miriamille, että nyt pieni leka voisi olla käytettävissä. Hetken päästä he toivat myös kuormallisen hienoa hiekkaa työmaalleni, pyytämättä ja yllättäen. 

Samalla tuli myös muutama vuohi auttamaan. Ovat veikeitä otuksia ja maistelevat mitä vain. Yksi tuli nuoleskelemaan partaani, kun asentelin kiviä. Ei maistanut kuitenkaan, kun kielsin. Vuohet ovat tulleet Santa Casan tiluksille vähän vahingossa. Fernando otti kesällä pari vanhaa vuohta, jotka olisi muuten menneet teuraaksi koska olivat jo niin vanhoja. Tässä vaiheessa ei ollut tiedossa, että ne olivat molemmat raskaana ja niinpä vuohia onkin nyt vähän enemmän. Tosin toinen vanhuksista kuoli äskettäin, koska niiden aitaukseen oli päässyt koiria. Koirat eivät varsinaisesti tehneet vuohille mitään, mutta raukka oli pelästynyt kuoliaaksi.
Päivän työn tulos

Työkaveri











Huomenna täällä on kansallinen vapaapäivä ja lopetin sen kunniaksi tänään jo ennen kolmea. Päätin käydä Portossa syömässä ja vähän iltapäiväajelulla. En löytänyt kaupungista yhtäkään niistä paikoista, joita näin keväällä opiskelijoiden ja Heikin kanssa. 



Lisäksi tuli otettua selvää siitä, miten noin 200 000 asukkaan kaupungin voi suunnitella niin, että joka paikassa on työpäivän päättymisaikaan ihan hirvittävät ruuhkat. Pakko käydä siellä vielä paremmalla ajalla eli koko päivän reissu. Jäi nimittäin kaivelemaan, että en osannut suunnistaa samoille seuduille kuin viimeksi.







6.12.2017

Suomen juhlapäivä sujui työntäyteisesti. Aamu aloitettiin Miriamin tarjoamalla aamukahvilla. Hänellä ei tosin ollutkaan rahaa mukana, joten minä maksoin. En jaksanut jäädä odottamaan pankkiautomaatilla käyntiä. Tällaiseen käteisen käyttöön on aina vain vaikeampaa tottua, koska sitä ei kotimaassa tarvitse koskaan olla mukana.
Kiva pikku kahvila, juuri sopiva aamukahville


Aamukahvin jälkeen ajoimme Quintalle ja lähdimme jatkamaan ojankaivuuta. Miriam tosin oli pääosin puhelimessa esimiehensä kanssa. Jännä kaveri tuo pomo, melkoinen mikrojohtamisen mestari. Aamun puheluissa selvisi, että hän haluaa Miriamin kolmeksi kaupunkiin toimistolle, jotta voi tarkistaa viikonlopun tapahtuman järjestelyjen olevan kunnossa. Tähän ei siis riittänyt se, että kaikki tiedot oli jo lähetetty hänelle. No, päivän suunnitelmat siis muuttuivat hieman ja myöhäistimme lounasta niin, että söimme sen sitten ennen kolmea kaupungissa.

Quinta sijaitsee Santa Casa de misericordia de Aveiro:n(http://www.scmaveiro.pt/PageGen.aspx?WMCM_PaginaId=753) mailla ja vieläpä maksamatta vuokraa. Myös käytössä oleva rakennus on Santa Casan remontoima. Santa Casa de misericordia on hoitokoti vanhuksille ja muistisairaille. Haluavat auttaa kasvatustyössä tarjoamalla fasiliteetit, mutta tänään tuli selväksi, että tuo Santa Casan johtaja ei ole oikein samalla aaltopituudella herra mikrojohtajan kanssa. Täytyy myöntää, että Miriam on jännässä välissä, koska mikrojohtaja on periaatteessa esimies, mutta paikan omistaa ja sen käyttöä kontrolloi toinen taho. Joka on vieläpä paljon fiksumpi kuin tuo oma esimies.
Aamulla oli routa maassa, melko viileää


Santa Casalla on henkilöä, Isabel ja Fernando, jotka huolehtivat maa-alueista. Aiemmin Fernando myös viljeli kasviksia oman keittiön käyttöön, mutta siitä on nyt luovuttu. Periaatteessa tämän parivaljakon pitäisi auttaa myös Quintan alueiden hoidossa, mutta tänään selvisi sekin, että Fernando ei aio auttaa pätkääkään. Syynä tähän se, että herra mikrojohtaja on jossain sivulauseessa ottanut kunnian hänen tekemästään työstä. Hassuja ovat nämä ihmiset. Paljon parempia kyräilemään kuin suomalaiset. Fernando ja Isabel ovat kyllä huvittavan näköinen työpari. Kulkevat kaikkialle traktorilla, vaikka kävellenkin pääsisi, ja Isabel aina lavalla. Ruokalassa istuvat eri pöytiin. Jos joku sattuu tulemaan samaan pöytään, eivät vahingossakaan juttele. Isabel on jo eläkeiässä, mutta ei halua jäädä kotiin. Töissä on ilmeisesti niin mukavaa.

Tutkailin ennen ruokaa hieman Miriamin autoa, joka on kuukauden päivät seissyt paikoillaan, koska ei ollut silloin käynnistynyt. Oli kuulemma ennen sitä jo jonkin aikaa vuotanut jäähdytysnestettä niin paljon, että joka päivä piti lisätä. Hirveän kauaa ei tarvinnut miettiä mikä oli vikana. Kannentiivistehän siinä on palanut. Eli auto vain paaliin, onhan tuo jo jokusen vuoden ollutkin liikenteessä.
Hän on valmis

Makrobiologista ruokaa
















Kävimme Miriamin kanssa lounaalla Ki macrobiotico -ravintolassa (http://kimacrobiotico.com/). Oli maittavaa ja yllättävän täyttävää. Tämän jälkeen tiemme erosivat ja Miriam lähti tekemään viikonlopun tapahtumaa. Tapahtuma on ilmeisesti Aspean johdolle ja sidosryhmille suunnattu jonka takia herra mikrojohtaja on niin kovin hermostunut. Itse jatkoin takaisin Quintalle kaivamaan vielä viimeisen ojan auki. 
On kiva nähdä kättensä jälki


Fernando oli vinkannut, että yksi oja on jäänyt avaamatta. Paikalle päästyäni huomasin, että hän oli ilmeisesti vahingossa ajanut tämän ovan traktorilla umpeen ja tästä syystä emme olleet sitä huomanneet. Hyvä, että löytyi. Pimeä alkoi tulla viiden jälkeen ja sain ojan juuri sopivasti ennen sitä valmiiksi.
Pitäis ehkä lankata












Päivän päätteeksi kävin ruokaostoksilla ja ostin samalla myös kenkälankkia. Buutsit ovat päivän jäljiltä aika elämää nähneen näköiset.


5.12.2017

Ensimmäinen varsinainen työpäivä alkoi leppoisasti, sillä tapasin pomoni Miriamin vasta klo 9:30. Uni maittoikin yöllä mainiosti, ilmeisesti matkapäivä vähän väsytti. Sain makuuhuoneen siedettävän lämpöiseksi siirtämällä lämmittimet sinne ja pitämällä muun huoneiston kylmänä.  Noukin pomon autoon, koska hänen autonsa on rikki.  Oli kovin tyytyväinen, kun ei tarvinnut tahdistaa itseään kolme kertaa päivässä kulkeviin busseihin. Työpaikkani on Quinta ecological da Moita (https://www.quintaecologicadamoita.org/), joka on yksi Aspea:n (https://aspea.org/) toimipaikka. 
Aurinko onneksi hieman lämmitti

Taustalla Quintan ainoa rakennus












Paikan tarkoituksena on järjestää paikallisille lapsille ja nuorille ympäristökasvatusta. Tavoitteena erityisesti koulut, mutta homma ei ole lähtenyt etenemään toivotulla tavalla. Syynä on luultavasti se, että koulut joutuvat maksamaan tästä ja toisaalta se, että paikka on melko kaukana kaikesta. Koulut joutuisivat siis kuskaamaan oppilaansa paikalle eikä kouluilla ole siihen rahoitusta.

Suurin osa päivästä meni paikkojen tutkailuun ja työsuunnitelman tekemiseen. Tarkoituksenani on kunnostaa paikkoja (polkuja, ojia, nuotiopaikkoja) ja miettiä olemassa olevan järjestelmän kehittämistä. Miriamilla on hienoja ajatuksia metsäkoulusta, mutta niiden toteutus vaikuttaa olevan vielä kaukana. Hänellä on toisaalta työsopimus ainoastaan elokuun loppuun, joten ihan hirvittävästi ei ole aikaa suunnitelmien toteuttamiseen. Ellei sitten saa uutta sopimusta. Hieman on epäileväinen, ei ilmeisesti oikein tule juttuun pomonsa kanssa.
Joulupalloja kadulla


Tänään työskenneltiin hämärän tuloon asti ja lopeteltiin siis 17:30. Tämän jälkeen heitin Miriamin vielä juna-asemalle, kun hän lähti jatko-opintoihinsa Portoon.

Yksin maailmalla ollessa ei oikein jaksa iltaisin mennä syömään minnekään, joten kokkasin itselleni herkullista papumuhennosta.


Vallan maistuvaa sapuskaa
















4.12.2017


Matka alkoi suhteellisen jännittävissä merkeissä, kun 3.12 klo 19:07 tuli tekstiviesti Lufthansalta, että lento Frankfurtiin oli peruttu. Syynä ilmeisesti se pieni lumimyräkkä, joka saksanmaalla myllersi. Koska mitään tietoa uusista lennoista ei tullut, päätin kuitenkin mennä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti kentälle ja tilasin taksin noukkimaan minut klo 5:20 (koneen oli tarkoitus lähteä klo 7:20). Aamulla herätessäni puhelimessa oli viesti, jossa kerrottiin, että lentoni onkin vaihdettu klo 6:05 Müncheniin lähtevään koneeseen. Yllättävää kyllä, ehdin koneeseen vallan mainiosti.


Helsinki-Vantaa by night...tai varhain aamulla
















Münchenissäkin oli hieman lunta ja lämpötila pakkasen puolella, toisin kuin meillä Suomessa. Kentällä tuli tässä vaiheessa odoteltua noin 4,5h ja olin Portossa hieman ennen kolmea paikallista aikaa. Autonvarauksessa oli jäänyt ilmeisesti joku täppä merkkaamatta, koska autossa oli tupakoitu ja se haisee sisältä erittäin pahalle. Valitettavasti huomasin sen liian myöhään, joten tästä saa nauttia seuraavat viikot. 


Lufthansan tarjoilut


Aamu sarastaa Saksan yllä
Luminen München



















Vuokra-auton haun ja kaupungista pois suunnistamisen jälkeen kello alkoi lähennellä jo neljää ja totesimme työpaikkani kanssa, että ei ollut enää järkevää mennä edes tutustumaan paikkoihin, varsinkin kun kyseessä on ulkotyö metsässä ja pimeä alkoi jo painaa päälle. Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun oli siis tarkoitus ajaa suoraan kentältä työpaikalle, koska koneeni piti olla perillä klo 11 paikallista aikaa.

Matkalla Airbnb-majapaikkaani kävin Pingo-Docessa tekemässä ruokaostokset. 


Tupakkavaunu

Ostin samalla merentuoksuista hajunsyöjää tekemään autosta edes hieman miellyttävämmän. Aine toimii auttavasti ja tupakan haju on selvästi laimentunut tai sitten olen tottunut siihen.

Asumukseni on näppärästi Aveiron keskustassa, mutta paikalliseen tapaan järkyttävän kylmä näin talvella. Täällä on nyt pari yötä poikkeuksellisen kylmiä, vain noin kolme astetta lämmintä. Niinpä asunnot ovat viileitä, vaikka kuinka lämmittäisi.